Siirry pääsisältöön

Virheistä oppii

Syksyisenä viikonloppuna olin lähdössä bussireissulle. Matkalle piti keksiä pikaisesti jotain neulomista. Mikään keskeneräinen neulomus ei ollut tarpeeksi kätevä bussiin. Reissuneuleen kun pitää mahtua pieneen tilaan ja mielellään sisältää vain yksi tai korkeintaan kaksi lankakerää. Päätin aloittaa ranteenlämmittimet, niille kun olisi useinkin tarvetta työpaikalla ilmastointikoneen huristessa vieressä. Löysin ranteenlämmittimien ohjeen Sanna Vatasen Hyvän olon neuleet-kirjasta. Lankana minulla oli kauan sitten Pitsi ja palmikko-kaupasta ostettu Sandnes Garnin Lanett babyull. Olin ostanut langan ilman tietoa sen käyttötarkoituksesta, pidin sen väristä ja laadusta.


Kyseisen bussireissun aikana ehdin neuloa ensimmäisen ranteenlämmittimen melkein loppuun asti. Siinä vaiheessa iski epäilys, lanka ei ehkä riitäkään molempiin ranteisiin. Aloin kerän sisältä neulomaan toista kappaletta. Yllä oleva kuva on otettu tässä vaiheessa. Syksyinen aurinko paistoi ja minä kiirehdin pihaan kuvaamaan sillä hetkellä keskeneräistä neulomustani. Aika lailla kuvan ottamisen jälkeen myönsin tosiasian: lanka ei yksinkertaisesti riitä molempiin ranteenlämmittimiin tekemilläni silmukkamäärillä. Silmukkamäärän olin ottanut kirjan ohjeesta. Se olikin hieman reilu käteeni, mutta en asiaa enempiä silloin miettinyt. Olisi kyllä kannattanut.

Ei auttanut muu kuin purkaa kaikki siihen asti neulotut silmukat ja aloittaa uudestaan. Nyt vahingosta viisastuneena, ja kantapään kautta oppineena, kerin langan kahdelle samankokoiselle kerälle. Punnitsin kerät vielä varmuuden vuoksi halvalla keittiövaa'allani. Ja aloitin neulomisen alusta. Vähensin silmukkamäärää reilusti (80 silmukasta 52 silmukkaan) ja päätin tehdä sen pituiset ranteenlämmittimet kuin langasta vaan tulee.


Puikkoina minulla oli aikoinani yläkouluikäisenä tekstiilityöntunneilla jostain arvonnasta voittamani 2,5mm:n sormikaspuikot, sellaiset hieman sukkapuikkoja lyhyemmät. Ohjeesta poimin oikeastaan vain idean ja palmikon silmukkamäärän. Muutoin neuloin 2 o 2 n joustinneuletta. Tein palmikot keskenään peilikuviksi. Jatkoin alun silmukoilla peukaloon asti. Yritin arvioida samalla langan riittävyyttä. Peukalon aukkoa varten päättelin 6 silmukkaa ja loin ne seuraavalla kerroksella uudestaan. Kun ranteenlämmittimellä oli sopivasti pituutta ja lankakin alkoi olla vähissä, päättelin silmukat.


Ranteenlämmittimet toimivat kyllä oikeasti ja lämmittävät tehokkaasti. Varsinkin kun useissa paidoissa on nykyään 3/4-pituiset hihat. Nämä kun vaan muistaa pakata työlaukkuun mukaan, voi pysyä hieman lämpimämpänä. Vinkkinä joululahjapulmiin, tällaiset ehtii vielä hyvin neulomaan pakettiin. Jos jättää palmikon pois, pääsee vieläkin helpommalla.

palmikkoneule

Toivottelen kaikille lukijoille lämpimiä hetkiä ja kiireettömiä jouluvalmisteluja! Kiva, että teitä on siellä lukemassa juttujani. Muistakaa, että välillä voi istahtaa glögimukin kanssa sohvalle ja nauttia hämärästä ja kynttilöistä.


Kiitos tyttärelleni käsien lainasta! Älkää siis kuvitelko, että minulla olisi noin kauniit ja laitetut kynnet.

Kommentit

  1. Kauniit lämmikkeet :) ja tyttären kädet & kynnet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kauniin ulkonäön lisäksi rannekkeet ovat onneksi myös lämpimät :-) Joo, kynsissä jouluun sopivat polka-raidat (vai miksiköhän niitä pitäisi nimittää).

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h