Siirry pääsisältöön

Karttakorvakorut

korvakorut kartoista

Kesällä on kiva tehdä nopeasti valmistuvia askarteluja. Helppoja ja innostavia juttuja, jotka saa pikaisesti käyttöön. Sellaiset ovat nämä kesäkorvakorut, jotka tein lomalla eräänä iltana inspiraation iskiessä. Olin suunnitellut korujen tekoa jo viime kesänä, mutta idea oli unohtunut muiden ajankohtaisten suunnitelmien alle. Idea täältä.

Korulaatikossa oli pyörinyt käyttämättömät, melko suuret, kukkakuvioiset korvakorut. Olin ostanut ne muutama vuosi sitten tosi edullisesti. Tykkäsin korujen keveydestä ja muodosta, mutta kukkakuvio oli jotenkin ei niin minulle sopiva ja ehkä vähän turhan pliisu.


Vierailin alkukesällä lapsuuden kodissani. Museoreissulla otin mukaani turisteille tarkoitetun opaslehtisen, ajatuksenani katsoa siitä taidenäyttelyiden aukioloajat. Esitteessä oli tietojen lisäksi kivat kartat kaupungista oppaan lopussa. Ne olivat juuri sopivat ideani toteuttamiseen.


Leikkasin ympyrämuotin avulla neljä pyörylää kartasta. Yritin kohdistaa niin, että muutama minulle tärkeä paikka jäi ympyrän sisään. Liimasin Eri Keeperin ja veden sekoituksella ensin toisen pyörylän korun pintaan. Ylimenevät reunat hapsutin ja liimasin samalla seoksella korun takapuolelle. Kuivumisen jälkeen liimasin toisen, hieman pienemmän ympyrän korun takapuolelle. Nuppineulalla pistelin reiän samaan kohtaan, missä se oli ollutkin. Lakkasin vielä korun pinnan samalla vesi-liimaseoksella ja annoin kuivua.

Kiinnitin korvakorukoukut koruihin ja sain kesäkoruni heti käyttöön.

vanhat kartat

karttakorvakorut

vanhojen karttojen käyttö

Täällä meillä päin (Jyväskylässä) on pörrännyt muutaman päivän ajan helikoptereita, ralliautoja ja aika paljon ihmisiä. Karttakorvakoruthan sopii loistavasti myös ralliteemaan. 

Hyvää ja toivottavasti aurinkoista viikonloppua!

kissa

Kommentit

  1. Ihanat, vielä kun kartoissa on itselleen tärkeät paikat! <3

    VastaaPoista
  2. Kiva idea! Tykkään ajatuksesta, että itsekin tekisin. Ehkä jonain päivänä! Viimeinen kuva oli tietenkin paras.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Joo, meidän kissat on kauheen uteliaita ja tunkevat itsensä kuvaankin aina kun mahdollista. Tässä tilanteessa kissaa houkutteli pärekori, johon on ilmeisesti kiva mennä kerälle nukkumaan. Ja laita korvikset tekeille vaan , kiva jos sait inspiraatiota.

      Poista
  3. Innostava idea, ja ihania kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit! Terassilla oli ihana auringonpaiste, niin kuvatkin onnistui hyvin.

      Poista
  4. Vitsit miten kiva idea! Ja vielä just toi, että kartoissa on merkitykselliset paikat! Ja kissa korissa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Katarimaria! Meidän kissaa pitää aina hätistellä pois kuvaustilanteista. Se on aina siellä missä muu perhekin. Tuossa korissa kuljetan eväitä tai säilytän keskeneräisiä käsitöitä. Mut jos kori on tyhjänä, sieltä löytää takuuvarmasti kissan😊

      Poista
  5. Oi, miten upeat kuvat olet saanut otettua! Karttakorvakorut ovat hauska idea - rintanappeja olen joskus nähnyt niistä tehdyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Teresa! Aurinko paistoi yhtenä iltana niin kivasti terassile, että oli pakko mennä ottamaan kuvia valmistuneista töistä. Valo saa joskus ihmeitä aikaan.

      Poista
  6. Ihan törkeän hyvä idea! Nuo ovat kauniit ja persoonalliset, tykkään :) Voi olla, että jos joskus löydän sopivat uhrattavat korvakorut voisin kokeilla itse samaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Emilia! Kiva, jos idea menee käyttöön. Tuli mieleen, et onnistuishan korvikset vaikka vanerikiekoista tai miksei kartoilla vois päällystää vaikka vain pahvia. Liima kuitenkin suojaa jonkun verran, ettei kosteus ehkä haittaa.

      Poista
    2. Täytyy pitää mielessä :)

      Poista
  7. Huiput! Voisit tehdä näistä bisneksen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! En ole kyllä harkinnut uran vaihtoa, mutta jos oikein alkaa töissä tökkimään, pidän tämän idean mielessä😊

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h