Siirry pääsisältöön

Kirjontajuttuja- kirja

Kirjavinkki                                                    Kirja saatu arvostelukappaleena Kirjapajalta


Kirjonta on aina ollut minulle mieluinen käsityötekniikka. Lapsena tein kanavatöitä äidin kaverina ja yläkoulussa rakastin ristipistojen pistelemistä. Parikymppisenä tein vielä joitakin huoneentauluja kirjoen, mutta sen jälkeen kirjonta unohtui vuosiksi. Viime vuosina olen taas muistanut, kuinka kivaa kirjonta olikaan. Olen tehnyt muutaman kirjontatyön, mutta enemmänkin tekisi mieli tehdä. 


Olinkin melko onnellinen saadessani uuden, ihanan ja inspiroivan Kirjontajuttuja-kirjan Kirjapajalta arvioitavaksi. Kirjan on kirjoittanut Cristin Morgan ja se on julkaistu englanniksi tänä vuonna. Kirja sisältää 20 houkuttelevaa ohjetta ja innostavaa ideaa erilaisiin kirjontatöihin. 


Ohjeet on jaettu kolmeen osioon, ohjeita kehyksiin, kotiin ja omaksi iloksi. Kirjan alussa on lisäksi tekijän esittely ja kahden aukeaman verran tietoa kirjonnassa tarvittaviin välineisiin ja tarvikkeisiin. Kirjan lopussa on vielä osio menetelmät ja pistot. Sieltä löytyy kuvia ja ohjeita erilaisten pistojen tekemiseen ja esim. kuvien siirtämiseen kankaalle. Ihan lopussa on vielä piirretyt kuvat käytettäväksi kirjontaan ja erityisenä plussana kirjan ohjeisiin tarkoitetut silityskuviot erillisellä arkilla. Silityskuviot tuntuivat loistavalta kirjontatyön aloittamista helpottavalta asialta. 


Mielestäni kirjan ideat ovat raikkaita ja trendikkäitä, mikäli trendeistä mitään ymmärrän. Tykkään siitä, että perinteinen, vuosisatoja vanha käsityötekniikka on tuotu tähän päivään ja mallit ovat moderneja. Kuvioissa ei ole varsinaisia vaikeustasoja, mutta kirjassa on monipuolisesti malleja, joissa on vain vähän kirjottavaa ja myös niitä, joissa on vähän enemmän. Kuitenkaan mitään isoja ruutupiirroksia kirja ei sisällä, eikä siellä ole myöskään yhtään ristipistomallia. 


Ideat ovat monikäyttöisiä ja kirjontakuvioita voi käyttää omiin tarpeisiinsa luovasti. Kuvioita voi kirjoa esimerkiksi kauppakasseihin, pöytätabletteihin, koruihin, tauluihin, tyynyihin tai vaatteisiin. Vaikkapa kirjan kaktustablettien kuvio sopii hyvin myös kangaskassin koristeeksi tai penaalin tai pussukan kylkeen. 


Kirja käynnisti ainakin minulla ideoinnin, mihin kaikkialle kirjontaa voisi käyttää tuomaan piristystä tai iloa. Kirja on erittäin inspiroiva ja luovuutta herättelevä. Kirjassa on iloisia värejä ja siitä tulee hyvä mieli.


Kirjassa Cristin kannustaa aloittamaan kirjonnan ja tuottamaan kauneutta arkeen vaikka vain muutamilla yksinkertaisilla pistoilla. Kirjonnan voi hyvin aloittaa yhdestä pienestä kuviosta. Kaikki kirjan ohjeet ovat myös tavalliseen arkeen sopivia, arkisia esineitä, joten kauniista asioista ja omasta kädenjäljestään voi nauttia joka päivä. Tämä on aika ihana ajatus, joka varmasti toteutuu usean kädentaitajan elämässä muutenkin. Varsinkin tähän aikaan vuodesta kaikenlainen synkkyyden karkoitus piristävillä asioilla on tarpeen. Ei siis muuta kuin sohvan nurkkaan kankaan, neulan ja ihanan värikkäiden kirjontalankojen kanssa. Mukaan voi ottaa vielä kupillisen erityisen kauniissa pullossa myytävää glögiä. Glögipullon olen ostanut ihan itse juurikin sen kyljessä olevien kirjontakuvioiden vuoksi. Ja kuten kuvista huomaatte, kupissa ollut glögi on huvennut valokuvien ottamisen aikana niin, että alemmassa kuvassa on enää pelkkä tyhjä kuppi. 

Ihanaa päivää sinulle!



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h