Siirry pääsisältöön

Kukkamekko osa 1

Nyt, kun ilmat ovat selvästi viilenneet ja päivät ovat alkaneet tuntumaan enemmän syksyltä, on aika katsastaa kuluneen kesän mekkokuulumiset. Rakastan nimittäin mekkoja, mutta minulla on niitä kaapissani ihan liian vähän. Tai kyllähän niitä on, mutta sellaista kesäistä kukkamekkoa en omista ollenkaan. Kiertelin kaupoissa kukkamekkoa etsien, mutta en vaan sopivaa löytänyt. Kaikissa sovittamissani oli jotain, mikä ei oikein innostanut. Väärä väri, huonosti minulle istuva malli tai sitten vaan ihan liian kallis hinta.

Kevään Suuressa Käsityö-lehdessä oli mielestäni huippuhyvä malli. Malli oli sellainen, että ylä- ja alaosia oli useita vaihtoehtoja ja niistä pystyi valitsemaan itselle sopivan yhdistelmän. Tällainen kaavojen muokkaaminen on tietysti aina mahdollista, mutta vähemmän taitavalle ompelijalle liian haasteellista tai sitten sellainen ei vain tule mieleen. Minä valitsin kaavaani putousmaisen yläosan ja leveän helman.


Ostin kankaan Eurokankaasta kesän alennusmyynnistä. Kangas oli kaunis ja minulle sopivan värinen, mutta toisaalta sen verran ohutta, että se vaati vuorikankaan.


Talven aikana ompelu on jäänyt todella vähälle, olen tehnyt korkeintaan pientä korjausompelua. Sen vuoksi mekon ompelun aloittaminen tuntui suurelta urakalta. Ompelun aikana tuntui, että ompeleminen on oikeastaan yhtä suurta ongelmanratkaisua. Koko ajan piti miettiä asioita kolmiulotteisesti ja myös ennakoida esim. tietyn sauman ompelun vaikutukset seuraaviin vaiheisiin. Mutta toisaalta tällainen pähkäily onkin juuri sopivaa, pääsee normaaleista ajatuskuvioista pois. Ehkä tämä onkin juuri harrastuksien tehtävä.


Leikkasin kankaan aikalailla kaavojen mukaan. Vyötärölle jätin vähän ylimääräistä, mikä olikin ihan hyvin ajateltu kesän herkuttelut huomioiden. Mekon ohjeessa ei ollut vuoria ja sen vuoksi vuorin kuviot piti miettiä ihan omassa päässään. Huomasin iltaisin pohtivani mekon osien ompelujärjestystä ja oikeita ja nurjia puolia. Tätä mekko ommellessani käytin aika usein ompelukoneen harsintaommelta. Huomasin sen hyödyllisyyden muutaman korjauksen jälkeen. Mekkoa piti usein sovittaa, mutta toisaalta siitä tuli itselle sopiva ja harsinnan vuoksi en joutunut purkamaan. Onnistuin lopulta aika hyvin.


Mekosta tuli kesäinen kukkamekko, jollaista olen ollut vailla. Tämä on sopivan kevyt kesäpäiviin eikä ole liian juhlava. Pyöräilykin onnistuu tässä mekossa (on testattu), ei ole siis liian pitkät helmat, mutta ei myöskään liian lyhyet. Mekkoon on helppo yhdistää neuletakki tai vaikka bolero ja jalkaan balleriinat tai korkkarit. Parasta mekossa on se, että se on päälläni hyvän tuntuinen, juuri minun kokoinen.










Kommentit

  1. Vastaukset
    1. Itsekin ihastuin kivaan malliin ja kauniiseen kankaaseen. Silloin kun kohdalle saattuu kiva kangas, sitä kannattaa ostaa. Tämä sattui olemaan vielä alennuksessa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h