Siirry pääsisältöön

Kukkamekko osa 2

Ompelin alkukesällä itselleni pitkästä aikaa kukkamekon. Mekosta tuli kiva ja alunperin ajattelin käyttää sitä tyttäreni rippijuhlissa. Totesin kuitenkin tämän ensimmäisen mekon olevan hiukan arkinen juhlaan. Kauppaankin olisi tietysti voinut mennä, mutta ompelusta innostuneena päätin ommella juhlamekon. Etsin sopivaa, juhlavaa kangasta kotikaupunkini kangaskaupoista, mutten löytänyt. En ole koskaan aikaisemmin tilannut netistä kankaita. Nyt löysin niin hyvän värisen ja hinnaltaankin sopivan satiinikankaan, että päätin tilata. Aikaa tuntui siinä vaiheessa olevan vielä reilusti. Tilasin kankaan kankaita.com:sta. 


Kangas tulikin Saksasta ja matka postilaatikkoon kesti useita päiviä. Tämä oli kyllä sanottu selkeästi toimitusehdoissa, mutta toivoin paketin tulevan hieman aikaisemmin. Sain kankaan tiistaina, kun rippijuhlat olivat saman viikon sunnuntaina. Käytin mekkoon kaavoja, joilla olen tehnyt yhden mekon aikaisemminkin (Suuri Käsityölehti 11-12/2009, malli1).


Leikkasin kankaat keskiviikkona ja ompelin keskiviikon ja torstain. Sovitin mekkoa usein, ettei tarvitsisi käyttää aikaa purkamiseen.


Mekko valmistui torstaina ja minulle jäi vielä hyvin aikaa juhlien muihin järjestelyihin.



Tässä mekossa oli kiva juhlia. Kannatti käyttää muutama kesälomapäivä mekon ompeluun.



Kommentit

  1. Vastaukset
    1. Kiitos! Minäkin ihastuin kankaaseen. Monet satiinikankaat olivat yksivärisiä, mutta tässä oli sopivasti kuvioita. Silti kangas oli hillitty ja juhlava.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Totta, kangas on upea. Olin erittäin iloinen, että löysin Sen siinä pienessä kiireessä, kun juhlat jo lähestyivät. Kiitos, vuosien harjoittelu ja aikanaan hyvät opettajat, kuten äitini ja tätini, ovat taitojeni takana :-)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h