Siirry pääsisältöön

Kesäretkien muistelua


Nyt kun syksy jo hieman osoittaa pieniä merkkejä saapumisestaan ja sohvalla tarvitsee jo viltinkin, päätin muistella yhden postauksen verran kuluneen kesän kulttuuririentoja. Ihan kaikkea en tähän yritä ympätä, mutta pari kivaa kohdetta esittelen teille. 

Kävin kesällä ensimmäistä kertaa elämässäni Fiskarsissa. Olin jo useampana vuonna suunnitellut siellä vierailevani, mutta toteutus oli aina jäänyt tekemättä. Fiskars sijaitsee täältä Keski-Suomesta katsottuna niin sivussa, että sinne ei noin vain lähdetä käymään. Tänä vuonna vietimme lomallamme ruukkikylässä pari päivää ja yhden yön. 



Fiskarsissa on kauniita ja erittäin kuvauksellisia paikkoja vaikka kuinka paljon. Kiertelimme ja katselimme ja nautimme suhteellisen lämpimästä kesäpäivästä. Kuparipajassa oli erittäin mielenkiintoinen kesänäyttely Greetings from Suomi. En ollut perehtynyt näyttelyyn etukäteen ja olinkin positiivisesti yllättynyt sen monipuolisesta sisällöstä. Olin missannut yhden näyttelyn aikaisemmin tänä vuonna, missä olisi ollut virkattuja henkilöitä ja nyt yllätyksekseni löysin ne täältä.



Liisa Hietasen erittäin hellyyttävät virkatut henkilöhahmot ovat oikean kokoisia ja niin elävän oloisia. Ensimmäinen Hietasen virkatuista henkilöistä on nimeltään Weijo. Työt on tehty virkaten ja neuloen.



Hernekeittolautanen, maitolasi ja ruisleipä. Teoksen nimi on tietysti Torstai.


Teos, jossa äiti imettää vauvaansa, on nimeltään Anna.


Piitu Nykoppin neulotussa teoksessa Connection on kauniit ja harmooniset värit.



Liisa Hietasen virkattuja töitä oli esillä ilokseni useampiakin. Banaaniteoksen nimi on Hola! ja punaruutupaitainen mies on nimeltään Veli. Se on tehty Liisa Hietasen oman veljen mitoilla. Täältä löytyy Kodin Kuvalehden mielenkiintoinen juttu Hietasesta.



Lulu Halmeen villalankakirjonnalla tehdyt värikkäät lausahdukset kuuluivat teokseen Suomineidon uudet kujeet.





Voin suositella lämpimästi Fiskarsia kotimaan matkakohteeksi, jos et ole siellä ennen käynyt. Paikka on pieni, mutta katseltavaa riittää. Ja paikan tunnelma on niin idyllinen.

Toinen reissukohde, jonka teille esittelen on Mäntyharjun purkutalo, projekti nimeltään Katajainen kansa. Taloon on tehty taidetta, jota on esitelty yleisölle kesän ajan. Syksyllä talo puretaan. Purkutalon seinässä on Essi Ruuskasen maalaama muraali, jossa on kesäiset varpaat kukkien keskellä.



Syy, miksi lähdimme purkutalotaidetta katsomaan oli se, että pikkuveljeni, Jarko Manninen, maalasi talon seinään ison graffitin, jossa on tekstin lisäksi tuttuja rakennuksia Suomesta. Jarko maalasi ja runoili työt myös rappuja yhdistävään runokäytävään. Vaikka olin nähnyt töistä kuvia, oli kiva nähdä ne ihan livenäkin. Olin ylpeä veljestäni ja hänen töistään, kuten kuvastakin näkyy.



Purkutalon sisällä oli monenlaista taidetta, osa ei puhutellut minua millään tavalla ja osa oli ehkä hieman ahdistaviakin. Purkutalon likaisuus ja hajut eivät olleet niin kovin innostavia. Purkutalotaide on ideana kuitenkin mielestäni loistava. Pikkuveljeni töiden lisäksi pidin erityisesti Niina Mantsisen graffitiryijyistä. Niissä on hienosti yhdistetty katutaide ja perinteinen käsityö.


Tällaisia kulttuurijuttuja oli tämän kesän kohteina. Viime kesän reissuista voit lukea täältä. Itseäni ilahduttaa se, että tekstiilitaidetta tuntuu olevan lisääntyvässä määrin erilaisissa näyttelyissä. Arvostan suuresti taiteilijoita, kun voi kuvitella tuntimäärän, mikä yhteen tekstiilitaideteokseen saa kulumaan. Hienoa, että taitajia riittää ja pääsemme myös ihailemaan heidän töitään. 

Kommentit

  1. Vautsi vau mitenkä mahtava toi mies on. Kyllä on niin aidon näköinen. On siinä ollut tekemistä, hieno !!
    Harmi kun toi purkutalon seinän varpaat häviävät, ne olis voinut olla esillä vaikka aina. No tietenkin sen tekijä on tiennyt että puretaan. Tosi hieno paikka, pitää panna oikein mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Virkatut henkilöt olivat kyllä todella aidon oloisia. Melkein tuntui siltä, että vieressä on oikea ihminen. Jos oikein muistan, taiteilija oli virkannut yhtä henkilöä 4 kk joka päivä klo 8-16. Aika kova homma.

      Purkutalotaide oli mielenkiintoista, mutta taide menee purkuun samalla kun talokin. Kesäiset varpaat olisivat voineet kyllä jäädäkin, koska ovat aika iloisen näköisiä😊

      Poista
  2. Fiskars on ihana, itsekin kävin siellä ensimmäistä kertaa kesäaikaan viime kesänä :) Hauskoja nuo virkatut hahmot :) Kiva myös, että tuollaiseen purkutaloon on vielä viime tingassa tehty taidetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fiskars on kyllä loistava retkikohde ja luulisin, että varsinkin naisille sopiva. Kauneutta ja vanhaa joka puolella. Olisin voinut kuvailla siellä vaikka useamman päivän. Kiva, kun sinäkin löysit tiesi sinne😊

      Poista
  3. Ihania kesäretkiä! Fiskarsiin voisikin ensi kesänä mennä pitkästä aikaa, joskus opiskeluaikana tuli siellä käytyä. Ja harmitti kun en tuonne virkkausnäyttelyyn ehtinyt, olen ihaillut noita kuvia monessa blogissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli, kivoja retkiä😊 Muakin harmitti, etten jaksanut lähteä Keravalle Näkyväksi neulottu-näyttelyyn keväällä. Siksi olinkin erityisen iloinen, kun yllätyksekseni samoja juttuja oli näytteillä Fiskarsissa. Luulisin, että nämä työt kiertävät useita paikkoja näyttelyissä, joten etköhän säkin ehdi ne jossain bongata.

      Poista
  4. Sä oot ehtinyt vaikka kuinka moneen kivaa paikkaan!
    Ihan uskomattomia nuo virkkaustyöt. Ja Jarkon työ on myös upea, samoin nuo varpaat. Todella harmi, että ne häviävät talon purkamisen myötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää oli kyllä kivoja paikkoja ja kesäretket on jo itsessään ihania. Toisten taitojen ihmetteleminen ja niistä nauttiminen tuo kyllä iloa omaankin elämään😊

      Poista
  5. Minunkin piti käydä Fiskarsissa tänä kesänä ja katsomassa juurikin noita virkattuja hahmoja mutta toisin kävi. Kiva, kun laitoit kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos kuvista oli iloa😊 Aina elämässä kaikki ei mene suunnitelmien mukaan, mutta sellaista elämä on.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h