Arvostan suuresti perinteisiä tapoja tehdä käsitöitä. Olin joskus kuullut ja lukenutkin kinnasneulatekniikasta, mutta itse en sitä ollut koskaan kokeillut. Tiesin, miltä tällä tekniikalla tehty työ näyttää, mutta ajattelin sen vaikuttavan melko vaikealta toteuttaa.
Viime marraskuussa, pimeimpään aikaan vuodesta, sain mahdollisuuden vierailla työpaikkani lähellä olevassa palvelutalossa työn puitteissa. Siellä tapasin ihanan Anjan, jonka kanssa juttelimme käsitöistä, molempia kiinnostavasta aiheesta. Anja kertoi myös tehneensä useat lapaset kinnasneulatekniikalla. Minähän innostuin valtavasti tavatessani kinnasneulatekniikan taitajan ja kysyin, voisiko hän opettaa tekniikan minullekin. Anjakin innostui. Hän oli nimittäin oppinut taidon Viipurin läänin kiertävässä kotiteollisuuskoulussa ennen sotia 1940-luvulla. Siellä opettaja oli toivonut, että jokainen oppilas opettaisi tämän taidon jollekin, siirtää näin perinteistä käsityötaitoa eteen päin. Anja ei ollut vielä tavannut ketään, joka olisi ollut kiinnostunut taidosta. Hän on jo iäkäs ja oli onnellinen saadessaan innostuneen oppilaan.
Kävin Anjan luona harjoittelemassa tekniikkaa. Harjoitteluun tarvittiin kinnasneula, jonka sain Anjalta lainaan ja paksuhkoa lankaa. Minulla oli vuosia kaapissa odotellut valkoinen Huopanen-lanka. Alkuvaiheessa vaalealla langalla tekniikkaa on helpompaa harjoitella. Tein muutamia harjoittelupistoja ja Anja kärsivällisesti näytti työn etenemistä moneen kertaan. Tekniikan suunnilleen opittuani jatkoin harjoittelua kotona.
Päätin tehdä tekniikalla ranteenlämmittimet, koska ne olisivat melkein vain suoraa pötköä. Aloitin työn ranteesta tekemällä sopivan kokoisen renkaan, jota lähdin kasvattamaan ylöspäin. Peukaloiden kohdalle tein aukot ja loppuosan tein käteen sopivaksi hieman kavennellen.
Kinnasneulatekniikoita on useita erilaisia. Kaikissa kuitenkin käytetään kinnasneulaa, joka on litteä, paksuhko ja melko pitkä. Ja kaikissa neulalla ommellaan lankoja toistensa yli ja ali. Anjan opettama tekniikka luokitellaan venäläiseksi 2+2+2-tekniikaksi. Luvut kertovat, monenko langan yli ja ali neulalla kuljetaan. Tästä linkistä pääset tutustumaan tekniikkaan tarkemmin.
Tekniikka oli loppujen lopuksi helppo, kun sen oppi, niin kuin moni muukin asia. Työn jälki näyttää erilaiselta kuin virkattu tai neulottu ja se on melko tiivistä. Nämä ranneekket lämmittävätkin oikein kunnolla. Ei ihme, että ennen vanhaan kinnasneulalla tehtyjä kintaita pidettiin nahkarukkasten alla metsähommissa. Ne sai nopeasti työnnettyä käteen, kun ranneosa oli suora ja tiiviinä neuleena ne lämmittivät.
Nyt, kun kinnasneulatekniikalla tehdyt rannekkeet on jo valmiina ja olleet käytössäkin, olen aloittanut tekemään kintaita. Ne olen aloittanut kärjestä. Olen huomenna menossa opettajani luokse saamaan lisäoppia. Ehkä kintaat valmistuvat ennen kesää. Ainakin olen oppinut taidon, jota en olisi jaksanut opetella pelkästään kirjojen tai videoiden äärellä. Samalla, kun olen oppinut perinteikkään taidon, olen saanut ihanan, uuden ystävän.
Tämän postauksen myötä toivotan jo ennakkoon hyvää ystävänpäivää ja mukavaa viikkoa!
Ja kiitos tyttärelleni käsimallina toimimisesta!
Voi miten ihana tarina! Aivan upeaa, ja varmasti myös uudelle ystävällesikin palkitsevaa. Jälki on kaunista - tuolla tekniikalla saat varmasti upeat kintaat.
VastaaPoistaTämä on kyllä itsellenikin ollut merkittävä asia. Elämä joskus yllättää positiivisesti.
PoistaTosi hyvän malliset varmasti ovat lämpöiset.
VastaaPoistaKiitos, niin ovat!
PoistaKauniit ranteenlämmittimet olet tehnyt ystävän opeilla. Kinnasneulatekniikka on kyllä kiehtovan erilainen. Ainut miinuspuoli on se että sitä ei voi purkaa vain langasta vetämällä niin kuin neuletta tai virkkausta. Yksi kerroskin on aika korkea, että työ on suht joutuisaa. Itselleni olen tehnyt neulakinnastekniikalla baskerin.
VastaaPoistaKiitos, Johanna! Kinnasneulatekniikassa on kyllä hyvät ja huonot puolensa. Sitä täytyy jotenkin tehdä pieni osa kerrallaan ja sovitella välillä. Mä en ole onneksi joutunut purkamaan kuin ihan pienen pätkän. Se oli kyllä aika työlästä. Hienoa, että tekniikka on sullekin tuttua!
Poista