Tämän postauksen huivin tarina alkaa vuosien takaa. Neuloin nuorena jonkin verran, mutta sitten kaikki käsityöt melkein unohtuivat opiskelujen ja perheen perustamisen aikoihin. Reilu kymmenen vuotta sitten lainasin kirjastosta ihastuttavan kirjan Hetaleita poropeukaloille: yli 30 helppoa ja näyttävää neulemallia. Kirjan ovat toimittaneet Ulla Huhtala ja Reija Nieminen. Kirja innosti minua tarttumaan pitkästä aikaa puikkoihin ja virkkuukoukkuun. Tein kirjan ohjeilla muutaman työn. Tämä punainen Huopanen-langasta virkattu huivi oli niistä yksi.
Huivi oli helppo tehdä ja siinä ei tarvinnut olla kovin tarkka. Kirjan ohjeissa kannustettiin muutenkin luovuuteen ja suurpiirteisyyteen (hyvässä mielessä). Huivi oli valmistuttuaan ihan hyvä, mutta koska se oli virkattu huopuvasta langasta, siitä irtosi lankanöyhtää. Huivi jäi käyttämättä ja vuosia se vei turhaan tilaa huivilaatikostani. Jonkun siivouspuuskan aikoihin pohdin huivin kohtaloa ja päätin kuitenkin säästää sen. Heitin sen pyykkikoriin, koska arvelin huovutuksen auttavan ongelmaan.
Pyykkikorissakin se joutui odottelemaan vuosia. Harmillista sinänsä eikä kovin järkevää, tiedän, mutta niin vain arjessa joskus käy. Nyt kässähamsterihaasteen heitettyäni päätin hoitaa myös puolivalmiit tai korjausta odottelevat käsityöt valmiiksi. Siksi tartuin huiviin ja rullasin sen kahden ison kylpypyyhkeen sisään. Rullan sidoin puuvillalangalla kiinni ja laitoin pötkön pyykkikoneeseen pienen pulverimäärän kanssa. Pyöräytin koneen lyhyellä 40 asteen ohjelmalla.
Huivi huopui loistavasti. Nyt siitä ei lähde lankanöyhtää irti ja siltikin se on vielä ihan sopivan kokoinen. Mielestäni huivi ei tiivistynyt koneessa liikaa. Olen varsin tyytyväinen aikaansaannokseeni.
Tänään kävelylenkin jälkeen kuvasin huivin ihanassa, vähän jo keväisessä auringonpaisteessa. Ilmavuutensa vuoksi huivia voi hyvinkin vielä käyttää, vaikka ilmat ovatkin lämpenemään päin.
Aurinkoista ja leppoisaa sunnuntaita! Ja hyvää hiihtolomaa lomalaisille!
Ihana!
VastaaPoistaKoristeellinen, mutta varmasti myös lämmittävä, vaikka onkin reikiä täynnä. Joskus asiat antavat odotuttaa itseään ja ne heräävät uudelleen eloon jonakin sopivana hetkenä. Tuskin olisit postannut tästäkään kauniista huivista, jos olisit käyttänyt sitä jo vuosia.
Ja on niin mahtava, kun tänä viikonloppuna alkoi tuntua, näyttää ja kuulostaakin ihan keväältä. Linnutkin olivat sitä mieltä, että kevät saa tulla.
Kiitos, Riina! Joskus ajan kuluminen on vain hyvä asia :-) Viikonloppuna oli todellakin keväinen ilma. Valo ja lämpö tuntui ihanan odotetulta. Katsotaan nyt, miten kevät etenee. En kyllä kaipaisi enää lisää lunta ja pakkasta. Toivotaan aurinkoa arkeenkin!
PoistaKaunis huivi! :) Ensin luulin, että on ihan tarkoituksella huovutettu. Hauskaa, että olikin ns. "korjaushuovutus". Kiva, että huivi sai uuden elämän.
VastaaPoistaKiitos! Huiviohjeessa oli maininta, että huivin voi myös huovuttaa. Se tuli mieleen, kun punaista nöyhtää vaan irtosi huivista. Huovutus oli kyllä hyvä ratkaisu saada huivi käyttöön.
PoistaNäinhän se elämässä joskus käy, mutta huivillesi sattui onnellisesti, kun pääsi vielä kerran uudella yrittämällä ja jatkojalostamalla käyttöön!
VastaaPoistaNiinpä :-)
PoistaHieno lopputulos. Ehdottomasti käytttöön ❤
VastaaPoistaKiitos, Leena! Käyttöön menee :-)
Poista