Siirry pääsisältöön

Merinovillainen neuletakki

neuletakki ompelu
Kuva: Versoja Vaahteramäeltä/Riina

Innostuin ohuesta ja lämpimästä merinovillaneuloksesta vuosi sitten. Ompelin silloin itselleni tummansinisen neuletakin Jyväskylän Kangaskaupan merinovillaneuloksesta. Kangas oli mielestäni niin ihanaa, että kävin heti ostamassa sitä lisää tummanharmaana. Ompeluinnostusta ei kuitenkaan saanut kaupan päälle. 

ommeltu neuletakki
Kuva: Versoja Vaahteramäeltä/Riina

Niinpä neulos odotteli inspiraatiota ja sopivaa mallia jonkun aikaa. Kässähamsterihaasteen innoittamana päätin tarttua kankaaseen. Sopivan mallin löysin Suuri Käsityölehdestä 1/2019. Malli on hartioilta istuva, mutta muutoin sopivan väljä. Siinä ei ole taskuja tai mitään muutakaan ylimääräistä.


Neuletakki valmistui saumurilla ommellen melko helposti. Tein oman koon kokoisen takin ja noudatin muutenkin ohjetta. Neuletakki valmistui jo joku aika sitten, mutta kuvaaminen jäi. Pari viikkoa sitten vietin ihanan viikonlopun pitkäaikaisen ystäväni Riinan luona neljän muun lapsuudenystäväni kanssa. Viikonloppu sisälsi paljon keskusteluja ja naurua, hyvää ruokaa ja mm. glögit Riinan kasvihuoneessa. Riinan postaus glögihetkestämme löytyy täältä. Samalla reissulla Riina myös kuvasi neuletakin päälläni. 

talvinen kasvihuone

Sinä viikonloppuna oli kaunis pakkasilma, vähän lunta ja aurinkokin paistoi hetken aikaa. Riinan kasvihuone oli tunnelmallinen. Glögihetki kasvihuoneessa parhaassa seurassa oli kyllä luksusta tämän pimeän ajan keskelle. 

ommeltu neuletakki
Kuva: Versoja Vaahteramäeltä/Riina

Olen neuletakkiin erittäin tyytyväinen ja olenkin käyttänyt sitä syksyn aikana jo todella monta kertaa. Tummanharmaa väri on sopivan neutraali ja sopii melkein kaikkien vaatteiden kanssa. Ja tämä on niin mukava päällä, kun on lämmin olematta kuitenkaan paksu. Ihan ehdoton luottovaate talveen ja kylmään aikaan. 

Tunnelmallisia joulunodotuspäiviä teille! Nautitaan glögistä ja kiireettömistä hetkistä!

Kuva: Versoja Vaahteramäeltä/Riina

Kommentit

  1. Ihana neuletakki! Mutta miksei tosiaan ompeluinnostusta voisi saada kaupan päälle, ostaisin minäkin? :)
    Kivat jouluiset tunnelmalliset kuvat. Täällä meillä sataa vain räntää ja vettä vuoron perään. Jos yhtenä päivänä hieman lunta tulee, niin sade huuhtoo sen pois yön tai seuraavan päivän aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Teresa! Se on kyllä jännä, että välillä ompeluinnostusta on liikaakin ja joskus sitä kaipaisi kankaan mukana ;-) Tällä hetkellä olisi innostusta aika moneenkin kässäjuttuun, mutta aikaa ei niinkään. Elämä on välillä tasapainoilua.

      Sää oli kyllä loistava kuvien ottamishetkellä. Meilläkin on välillä ollut niin mustaa ja märkää. Tällä hetkellä näyttää valkoiselta. Toivottavasti lumi pysyy maassa.

      Poista
  2. Oi, en tajunnutkaan, että neuletakki oli merinovillainen. Ihan mahtava ominaisuus noin kauniille mallille. Lämpimyys lisää käyttöäkin varmasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tämä on ihan loistava kangas mihin tahansa vaatteeseen minulle, joka palelen aina. Kiitos, Riina, vielä ihanasta viikonlopusta ja hyvistä kuvista <3

      Poista
  3. Olipa ihanat kuvat, kuvista välittyy iloisuus. Ystävälle on hauska poseerata :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Johanna! Juuri näin, kameralle poseeraaminen ei ole ainakaan minulle oikein luontevaa. Tärkeiden ihmisten seurassa, jotka tuntevat minut hyvin, kameran edessä oleminenkin on helpompaa.

      Poista
  4. Todella siistin näköinen lopputulos. Olet selkeästi lahjakas ompelija. Minua ei ole kädentaidoilla siunattu, mitä nyt joskus muutamat lapaset tai sukat pyöräytän. Merinovilla on kyllä tosi miellyttävä materiaali. Ostin juuri itselleni merinovillaisen paidan työmatkapyöräilyyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Iisa! Merinovilla on kyllä loistava materiaali meidän vuodenaikoihin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h