Siirry pääsisältöön

Kirjankansiaskartelut


Kerroin jo aikaisemmin opiskeluistani Jyväskylän Taitokeskuksen Kiertotaloutta käsillä- koulutuksessa. Siellä kokeilimme yhdellä kerralla (jokunen aika sitten, kun vielä pystyimme kurssille kokoontumaan) askartelua vanhojen, käytöstä poistettujen kirjojen kansista. 



Opettajallamme oli mukana tekemänsä koristelinnunpönttö. Hän nimitti sitä Kirjasiepon pöntöksi. Halusin kokeilla samantapaisen tekemistä myös itselleni. Minulla oli kolme poistokirjaa, joissa kaikissa oli ihan siistit kannet. Vihreät kannet päätin jättää katoksi. Sinisen kirjan etukansi on pöntön etuosa, takakansi on puolitettu ja käytetty pöntön sivuseininä. Kolmannen kirjan etukansi on pöntön takaseinänä. Se ei näy mihinkään, joten siihen voi valita myös kannen, jonka väri ei muuten miellytä. 


Leikkasin mattoveitsellä palat oikean kokoisiksi metalliviivottimen avulla. Etuseinämään porasin aukon porakoneen reikäporalla. Hioin reunoja hieman hiekkapaperilla. Teippasin palat pöntön sisäpuolelta ilmastointiteipillä kiinni. Pohjassa on pahvineliö. Kun kaikki osat kattoa lukuunottamatta oli teipattu kiinni toisiinsa, leikkasin katoksi tulevan kirjan ulkoreunoista pienet suikaleet pois. Kiinnitin katon washi-teipillä. Samaa teippiä käytin koristeena ulkopuolen saumoissa.



Tämän linnunpöntön myötä mukavaa vappuviikonloppua! Iloitaan kevään merkeistä, auringosta ja läheisistä!

Kommentit

  1. Ihana!
    Pidän niin kirjoista sekä linnuista, joten tämä olisi just ihana yhdistelmä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Riina! Tuonne sisälle voisi laittaa vielä vaikka jonkun kuvan, joka näkyisi aukosta kurkistamalla.

      Poista
  2. Tätä voisi kokeilla tehdä lasten kanssakin. Kiitos vinkistä.
    Hyvää toukokuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä sopisi tosiaan myös lasten askarteluksi. Kiitos, samoin sinulle!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h