Siirry pääsisältöön

Suomen Käsityön museon näyttely


Jyväskylässä, Suomen Käsityön museossa, oli maaliskuun alkuun asti Sirkka Könösen näyttely. Olen nähnyt Könösen näyttelyn edellisen kerran vuonna 1990 tai 1991 Tammisaaressa. Jo silloin pidin hänen värien käytöstään. Tietysti Könösen suunnittelemia neuleita näkyi muutenkin paljon 90-luvulla käsityölehdissä ja käsityöharrastajien päällä. Nyt värikkäät ja luontoaiheiset neuleet ja muut työt oli näytteillä Jyväskylässä.



Ehdin käydä näyttelyssä ennen koronasulkua ja kuvat löysin nyt koneeltani. Nämä Sirkka Könösen upeat väriyhdistelmät ja luontoaiheet piristävät varmasti. Könönen sai yhteen neulepaitaan mahtumaan lukuisia värejä ja monia ihania yksityiskohtia luonnosta. Vaikka värejä oli yhdessä työssä paljon, ne olivat uskomattoman harmoonisesti toisiinsa yhdisteltyjä. En tiedä, kuinka vaikea näitä neulepaitoja olisi ollut neuloa. 




Näyttelyssä oli myös muutamia Könösen muita teoksia, kuten yllä näkyvä täytekakku kierrätysmateriaaleista. 


Käsityön museon yläkerrassa oli Kudottu kuva, näyttely moderneista kuvakudoksista, joita ovat tehneet Ariadna Donner, Soile Hovila, Aino Kajaniemi ja Inka Kivalo. Näyttely on ensimmäinen kuvakudostaiteilijoiden yhteisnäyttely. Näyttely olisi normaalioloissa auki 17.5. asti. 




Näyttelyn kuvakudokset eli gobeliinit olivat suurimmaksi osaksi seinävaatteita, mutta joukossa oli myös muutama poikkeus, kuten yllä näkyvät Aino Kajaniemen kärpästyöt. 



Näiden kauniiden teosten ja värikylläisten töiden myötä voimia alkavaan viikkoon!

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h