l u m i s i i v e t

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runs...

Minulla on onni asua lähellä Suomen käsityön museota. Kävin viime viikonloppuna katsomassa uusimman näyttelyn ja inspiroiduin siellä, kuten aina. Ilma oli ihanan aurinkoinen, vaikka tuuli erittäin kylmästi. Museossa oli valoisaa ja tunnelma jotenkin iloinen. Kaupungissa oli tapahtumia pitkin päivää Jyväskylän syntymäpäivän kunniaksi ja sen vuoksi museoonkin pääsi ilmaiseksi sisään. Sisääntulokerroksessa oli Pinnalla-näyttely , johon oli koottu 16 lupaavan, nuoren taiteilijan töitä. Kaikki osallistujat olivat alle 30-vuotiaita. Ensimmäisenä silmiin osui kauniin herkät korut, joiden valmistusmateriaali ei ensisilmäyksellä selvinnyt. Korut olivat Wiebke Pandikovin suunnittelemat ja valmistamat. Korut oli valmistettu ohuista hedelmäpusseista ja löytyneestä puusta. Työvälineinä oli käytetty silitysrautaa ja juotoskolvia. Todella kaunista. Jotekin se, että materiaali on kierrätettyä ja tuote on onnistunut, tekee tuotteesta vieläkin kauniimman. Roskasta on tehty jotain arvokasta. ...

Kohdalleni sattui hieman lommoinen, poistoon menevä kakkuvuoka. Meillä harvemmin kakkuja leivotaan ja kaapista löytyy jo yksi ihan käyttökelpoinen vuoka. Sen vuoksi suunnittelin tekeväni tähän jotain ihan muuta. Palmusunnuntain kunniaksi kakkuvuoasta tuli jouluisen puolukanoksakranssin korvaaja. Ostin eilisellä kauppareissulla muutamia tipuja (joita löytyi kyllä kaapistakin, kun tänään pääsiäiskoristeita sieltä kaivelin). Kaapista löytyi lisäksi pari sopivaa munaakin. Tyttäreni sommitteli kakkuvuoan koloon pesän tipuille kuivista heinistä. Hän liimasi kuumaliimalla heinät, tiput ja munat paikalleen. Reunoja kiertämään solmimme ompelutarvikkelaatikosta löytyneen nauhan. Sekin liimattiin muutamalla kuumaliimatipalla kiinni vuokaan. Ja niin pääsiäisen koristekranssi on valmis. Koristeet voi myöhemmin irrottaa ja käyttää vuokaa johonkin muuhun. Miksei kakun tekokin vielä onnistuisi, mutta ei ainakaan tänä pääsiäisenä ;-) Hyvää palmusunnuntaita ja aurinkoista hilja...

Jokunen vuosi sitten törmäsin Hanna Välitalon innostavaan kirjaan Silmukoita, siksakkia ja pala suklaakakkua. Kirja inspiroi tuunaamaan oman vaatekaapin käyttämättä jääneitä vaatteita. Olin paljon käyttänyt beigen väristä puuvillaneulepooloa, joka oli laadukas, mutta jäänyt vähälle käytölle. Arjessa tulee useammin käytettyä neuletakkia kuin -paitaa. Kirjassa oli idea neulepaidan muokkaamiseen neuletakiksi. Leikkasin neulepaidan etukappaleen keskeltä kahtia ja huolittelin reunat ompelukoneella. Ostin vihreää puuvillalankaa, josta virkkasin pylväillä kapeat kaitaleet kiinnitettäväksi etukappaleiden reunoihin. Nappeja valitessani löysin itseommeltavien nappien valmiita pohjia. Päätin kokeilla niitä. Minulla oli erivärisiä puuvillalankoja, joilla ompelin napit nappipaketin ohjeiden mukaan. Tässä vaiheessa oli enää kiinniompelu jäljellä. Jostain syystä beige väri ei ollenkaan innostanut (se ehkä oli yksi syy käytön vähäisyyteen) ja vihreät kaistaleet tuntuivat tekevän beigestä...

Olen tällä viikolla siivoillut kaappeja ja törmännyt moneen nostalgiseen esineeseen. Muistoja ja tunnelmia on tulvahtanut mieleen. On ollut kiva muistella menneitä. Toisaalta on ollut hyvä antaa joitakin asioita pois. Jotkut esineet ovat päässeet uudelleen esille unohduksen jälkeen. Nostalgiasta tuli mieleen esitellä oma käsityöpussini, usein mukanani kulkeva pussi, jossa viimeisin keskeneräinen käsityö. Minun käsityöpussini on peräisin 80-luvulta. Olen tehnyt sen koulussa, muistaakseni kolmannella tai neljännellä luokalla. Kangas on laadukkaan tuntuista, ehkä puuvillaa ja pellavaa. Meillä oli melko tiukka käsityönopettaja ja hän vaati ehdottoman siistiä työn jälkeä. Se kyllä näkyy saumoissa, jotka on tehty viimeisen päälle. Pussukan päälle on kirjailtu ketjupistoilla omat nimikirjaimet. Pistot ovat todella pieniä ja huolellisesti tehtyjä. Nauhakujaan on pujotettu nyöri, josta pussukan voi myös laittaa roikkumaan. Jos nyt tekisin samanlaisen työn, luulenpa, ettei lopputulos olis...

Olen nuorempana käsitöitä tehdessäni ollut erittäin tarkka ohjeiden noudattaja. Jotenkin kuvittelin töiden onnistuvan hyvin, jos vain noudatan annettuja ohjeita. Kuitenkaan en koskaan tehnyt esim. mallitilkkua tai suhteuttanut omaa löysää käsialaani ohjeen silmukoihin. Muutama vuosi (ehkäpä noin 5 vuotta) sitten aloitin Suuri Käsityö-lehden ohjeen mukaisen helpon neuleen tekemisen. Tarkoitus oli tehdä suuri neliö, joka taitetaan ja tehdään hihat taitetun neliön reunoihin. Aina oikein neuletta suoraa pötköä, mikä tässä voisi muka mennä vikaan. Sain neliön valmiiksi ja ompelin saumoja vähän kiinni. Huomasin, että pala oli aivan liian suuri minulle. Noudatin kyllä ohjeessa annettua silmukkamäärää, mutta neuloin niin löysää, että homma meni vähän pieleen. Päätin purkaa työni. Jonkun aikaa lanka odotteli kerällä, kunnes luin inspiroivaa oma koppa-blogia , jossa ei tarkkoja silmukkamääriä noudateta ja annetaan luovuuden viedä. Blogia lukiessa ajattelin, että ehkäpä voisin uskal...

Olen lukenut jo muutama vuosi sitten Kate Jacobsin kirjat Pieni Lankakauppa ja myös kirjan jatko-osat. Kirjat kertovat tarinaa new yorkilaisesta lankapuodin omistajasta ja hänen elämästään ja puodistaan. Kirjat ovat ihanan tunnelmallisia ja niissä neulominen kulkee punaisena lankana kirjojen läpi. Kirjassa on upeita, erilaisia naisia, joiden tiet kohtaavat ja yhdistyvät. Ihmissuhteita, neulomista, neulekerhoa ja erilaisia kohtaloita. Kirjat ovat helppoa luettavaa ja minä nautin niistä kovasti. Nyt on Jyväskylässä avattu lankakauppa, joka on kuin New Yorkin puoti (ainakin minun mielestäni). Ystäväni, Anne, on perustanut täydellisen lankakaupan, jonne voi mennä ostoksille, mutta myös istuskelemaan ja neulomaan. Lankakauppa on nimeltään  Neuloosi , ja se sijaitsee Väinönkadulla.  EDIT: 5.9.2016 alkaen puoti sijaitsee Kilpisenkatu 9:ssä entisen hattukaupan tiloissa. Tässä linkki postaukseeni uudesta kaupasta. Kauppa on niin suloinen ja inspiroiva. Sieltä saa ihani...

Ystävänpäivän kunniaksi askartelin punaiset sydänkorvakorut. Näitä olisi helppo tehdä ystäville lahjaksikin, mutta minä heräsin tänä vuonna asiaan hieman liian myöhään. Korvakorut on leikattu punaisesta pilates-pallosta, johon kissamme olivat onnistuneet kyntensä iskemään. Yritin korjata palloa teipillä, mutta ei se asiaa auttanut. Säästin pallon kuoret askartelua varten. Materiaali on jotain solumuovin tapaista, helposti leikattavaa, pehmeää, mutta silti muodossa pysyvää. Leikkasin kaksi sydäntä, joihin tein revolveripihdeillä reiät. Niihin kiinnitin kolme hopealangasta tehtyä rengasta. Ja viimeiseen renkaaseen valmiit korvakorukoukut.  Näiden korvakorujen myötä, kiitollisena omista ihanista ystävistäni, toivotan kaikille leppoisaa sunnuntaita ja hyvää ystävänpäivää!

Olen tehnyt ristipistoja jossain vaiheessa elämääni enemmänkin. Nuorempana rakastin niiden pikkutarkkaa nyhertämistä. Ehkä ne vain sopivat silloiseen mielentilaani. Edelleenkin pidän siitä, miltä ristipistot näyttävät. Pidän myös siitä miten tyhjä kangas täyttyy värikkäistä rukseista muodostaen uusia kuvioita. Tammikuun alennusmyyntireissulta löysin itselleni Ideaparkin Tigeristä ristipistoiltavan kännykän suojakuoren. Ja vielä omaan puhelimeeni oikein kokoisen. Omani kun ei koskaan ole viimeisintä mallia. Hintaa kuorella oli huimat 3 euroa. Onnellisena löydöstäni aloin miettiä sopivaa kirjontakuviota kuoreen. Pakkauksessa oli mukana langat ja muutama malli. Päädyin pakkauksen omaan malliin, joka täytti kuoren melkein kokonaan. Käytin osaksi omia kirjontalankoja mukana tulleiden lisäksi. Tein pistot kirjontalangan kahdella säikeellä eli jaoin langan aina kolmeen osaan. Viikonloppuna nautinkin ristipistojen tekemisestä. Silikoniseen kuoreen pistot oli helppo tehd...

Kovien pakkasten aikaan tuli yhtäkkiä muka kauhea tarve lämpimille perusneuleille, ihan kuin niitä ei olisi alkutalvesta tarvittu. Lapsella oli käytössään vain yksinkertaiset lapaset ja niiden sisään piti alkaa neulomaan toisia. Tein lapaset ihan perusohjeella ilman peukalokiilaa. Lanka oli jotain omista lankavarastoista, melko paksua, osittain villaa, mutta mukana myös tekokuitua. Oma, joka päivä käytössä oleva pipo on ihan hyvä, mutta siitä käy hieman viima läpi. Tarve oli siis paksummalle pipolle. Uusimmassa Suuri Käsityö-lehdessä (01/2016) oli Onnellin ja Annelin pipon ohje ja se tuntui kivalta mallilta. Tein pipon myös omista jemmoistani löytyneestä villalangasta, jonka olen ostanut vuosia sitten Titityystä. Jouduin miettimään silmukkamääriä taas kerran, kun ohjeen lanka oli eri merkkistä. Palmikkoa oli hauska neuloa ja melkein harmitti, kun pipon kavennukset lähestyivät. Tupsun pyörittelin kierrätyspahvin ympärille ja laitoin keikkumaan pipon nokkaan. Neuloin...