Siirry pääsisältöön

BÄÄ! Neulo & kirjo kuvioita- kirja

Kirjavinkki                                             Kirja saatu arvostelukappaleena Moreenilta


Olen aina tykännyt Sanna Vatasen ohjeista, ideoista ja kirjoista. Jämälanka-kirja oli pitkään ehdoton suosikkini ja olen toteuttanutkin joitain Sannan ohjeita. Viime vuonna Tampereen Käsityömessuilla tapasin Sannan ensimmäistä kertaa livenä ja juttelinkin hänen kanssaan mm. konttineuleen neulomisesta. Sanna on kyllä ihastuttava persoona ja valtavan lahjakas kädentaitaja ja suunnittelija.


Olinkin iloinen saadessani Sannan uusimman kirjan Moreenilta arvioitavaksi. Kirja jatkaa edellisen kirjan linjaa. Edellinen kirja oli BÄÄ! Neulo & virkkaa suomenlampaan villasta. Juurikin tässä edellisessä kirjassa oli käytetty konttineuletta mm. neulottuun ja huovutettuun reppuun.


Uusin kirja on neuleen kuvioimisesta. Kirjassa on käytetty kolmenlaisia neuleen kuviointeja: kirjoneuletta, oikeilla ja nurjilla silmukoilla kuviointia (siis erilaisia pintaneulekuvioita) ja näiden yhdistelmiä eli kaksivärisiä pintaneuleita. Kuviot ovat selkeitä, geometrisiakin, mutta kuitenkin hyvällä tavalla niin perinteikkäitä. Sanna on onnistunut mielestäni käyttämään suunnittelussaan vanhoja, tuttuja asioita uudella, modernilla tavalla. 



Kirjassa on ohjeita erilaisiin pieniin neuletöihin, kuten lapasiin, sukkiin ja pipoihin. Ohjeita on yhteensä 20. Lisäksi kaikkia malleja voi värittää, kuten kirjan ohjeissa on neuvottu tai vaikka ihan oman idean mukaan. Mielestäni neuleen värittäminen on ihana idea. Kirjassa on myös ohje värityslapasiin ja -sukkiin. Ihan loistava juttu! 


Minkään työn ohjeet eivät ole kovin pitkät tai monimutkaiset. Valmiita lankaehdotuksia kirjassa ei ole, muutamassa mallissa on lankaidea. Eli ohjeessa on mainittu puikkokoko ja langan grammamäärä. Kirjasta löytyy myös hyvät ohjeet silmukoiden värittämiseen eli kirjomiseen. 


Yksi parhaista asioista Sanna Vatasen kirjoissa on loistavat, kauniit valokuvat, jotka on ottanut Sami Repo. Edellisen kirjan kuvissa oli enemmän luonnonmukainen väritys, tässä kirjassa on mukana on värikkyyttä ja pirteyttä. Värejä on kuitenkin käytetty maltillisesti ja yhdistelmät ovat hyvin harmonisia. Kirja on kaunis ja inspiroiva ja sopii vaikka joululahjaksi käsitöitä tekevälle. 

Viikonloppuna Tampereen Kädentaitomessuilla on myös esillä BÄÄ! Lankalaboratorio, isompana kuin viime vuonna ja Sanna Vatanen esittelemässä suomenlampaan villaa. Alla kuva viime vuoden messuilta. Minäkin messuilen lauantaina ja minut voi tavata käsityöbloggareiden ja lukijoiden tapaamisessa Seminaaritila Marsissa 2. kerroksessa klo 14.00-15.30. Olen paikalla ainakin osan aikaa, mutta voi minua tulla moikkaamaan kesken messukierroksenkin. Inspiroivaa messuilua ja ihanaa viikonloppua!

Kommentit

  1. Mahtavaa! Käväisin juuri tämän vuoden messuilla ja itsekin tapasin Sanna Vatasen, jonka fani olen ollut myös pitkään. :) Valitettavasti huomenna en ehdi messuille - olisi ollut tosi kiva nähdä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että pääsit käymään messuilla. Mäkin odotan innolla huomista. Olisi ollut kyllä kiva nähdä sua. Mullakin on kyytien takia melko tiukka aikataulu, joten saa nähdä, miten puolikkaaseen messupäivään mahtuu kaikkien mahdollisten ihmisten tapaaminen, loputtomien ideoiden ihastelu ja omien ostosten tekeminen :-) Toivottavasti nähdään joku toinen kerta.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h