Siirry pääsisältöön

Poncho miehen villapaidasta #muokkausmarraskuu

Mieheni villainen, ohut neule pötkötteli kirpputorikasassa. Neule oli vain jäänyt käyttämättä, vaikka siinä ei mitään vikaa ollutkaan. Ehkä se oli vain liian lämmin miehelleni. Päätin ottaa neuleen talteen, koska se oli laadukas, kivan värinen eikä pinta ollut edes nyppyyntynyt. Olin nähnyt vuosia sitten, kauan ennen blogiani, Kodin Kuvalehdessä ohjeen miesten villapaidasta tehtyyn ponchoon. En ottanut ohjetta ylös enkä edes lehden numeroa. Malli vain jäi mieleen ja sellaisen halusin itsellenikin.

poncho diy

vanhasta uutta
Leikkasin paidasta hihat irti. Ompelin siksakilla kädentien reunat. Leikkasin muutaman sentin viisteen olkapäiltä, että poncho menee paremmin omien olkapäiden muotoisesti ja ompelin saumat ompelukoneella. Neuleen sivusaumat jätin paikoilleen, mutta leikkasin helmasta pituutta lyhyemmäksi ja huolitelin reunan myöskin siksakilla.

neulepaidasta poncho


Toisen hihan leveämmästä päästä leikkasin noin 20 cm:n pitkän pätkän ja huolittelin reunat. Tästä osasta sain irrotettavan kauluksen ponchoon. 

diy poncho


Olen ommellut tämän ponchon jo joku aika sitten, mutta postaus on vain jäänyt. Nyt kun sain kuvaajan (tyttäreni) ja itseni oikeaan aikaan vaatteineni paikalle, sain postauksenkin tehtyä. Ja oivalsin tämän sopivan hyvin Mehukekkerit- blogin Veeran marraskuun haasteeseen, jossa muokataan kaavoja tai vaatteita. Olisi tämä sopinut Kototeon Sannan Renew Mama- haasteeseenkin, joka oli lokakuussa. Joten ehkä tässä on vähän molempiin. 

Kommentit

  1. Ihana muodonmuutos miehen villapaidalle!
    Nyt sillä on varmasti käyttöä.
    Ja upea muuten tämä blogisikin muodonmuutos! Selkeässä ulkoasussa tulee itse asia parhaiten esille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Riina! Ja kiva kuulla, että blogi näyttää selkeämmältä. Viikonloppuna innostuin vähän muokkailemaan blogin ulkoasua. Edellisellä mallilla olikin menty viimeiset kolme vuotta.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h