Siirry pääsisältöön

Vähän pipoa, lapasta ja sukkaa

Kovien pakkasten aikaan tuli yhtäkkiä muka kauhea tarve lämpimille perusneuleille, ihan kuin niitä ei olisi alkutalvesta tarvittu. Lapsella oli käytössään vain yksinkertaiset lapaset ja niiden sisään piti alkaa neulomaan toisia. Tein lapaset ihan perusohjeella ilman peukalokiilaa. Lanka oli jotain omista lankavarastoista, melko paksua, osittain villaa, mutta mukana myös tekokuitua.


Oma, joka päivä käytössä oleva pipo on ihan hyvä, mutta siitä käy hieman viima läpi. Tarve oli siis paksummalle pipolle. Uusimmassa Suuri Käsityö-lehdessä (01/2016) oli Onnellin ja Annelin pipon ohje ja se tuntui kivalta mallilta. Tein pipon myös omista jemmoistani löytyneestä villalangasta, jonka olen ostanut vuosia sitten Titityystä. Jouduin miettimään silmukkamääriä taas kerran, kun ohjeen lanka oli eri merkkistä. Palmikkoa oli hauska neuloa ja melkein harmitti, kun pipon kavennukset lähestyivät. Tupsun pyörittelin kierrätyspahvin ympärille ja laitoin keikkumaan pipon nokkaan.




Neuloin myös yhdet villasukat Seitsemän veljestä-langoista. Niitä kun jäi omien raitasukkien jälkeenkin. Sukat toimitan kiitokseksi hammaslääkärilleni. Toivottavasti ovat saajalle sopivat. En muistanut viime käynnillä katsella jalkoja ja arvioida niiden kokoa.


Kommentit

  1. Iloinen pipomalli ja hauskat kuvat!
    Kyllä hammaslääkärisi varmasti ilahtuu sukista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, oikein kunnon tupsupipo. Sellasta mulla ei oo ollutkaan lapsuuden jälkeen :-) Toivotaan, ja myös et sukat olis sopivat.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h