Hyvää juhlapäivää, Suomi!

Olen täällä blogissakin joskus maininnut oman kansallispuvun valmistamisen aloittamisesta lukioikäisenä. Tarkoitukseni oli tehdä itselleni Pyhäjärven puku, pappani kun oli Karjalasta lähtöisin ja puku oli mielestäni kaunis. Sain käsityönopettajaltani nypläystyynyn kesäksi lainaan ja opastuksen kädestä pitäen. Niinpä yhden kesän aikana nypläsin esiliinan pitsit. Into harmillisesti kuitenkin lopahti ja kansallispuku jäi tekemättä. 

Nyt kun Suomi täyttää tänä vuonna 100 vuotta, tuli ensimmäisen kerran lukioaikojen jälkeen sellainen olo, että nyt jos koskaan haluan pukeutua kansallispukuun. Työpaikallani oli itsenäisyysjuhla ja sinne halusin kansallispuvun pukea. Etsin jo jonkin verran pukuja vuokraavia tahoja, kunnes eräällä kahvitauolla asia tuli puheeksi työkaverini kanssa. Hänellä olikin oma kansallispuku ja myös hänen siskoillaan oli samanlaiset. Yksi puvuista oli minun kokoani ja sain luvan lainata sitä. Olin niin onnellinen sovittaessani pukua ja sen ollessa vielä minulle juuri sopiva. Kaiken lisäksi puku oli juuri Pyhäjärven puku, puku, jonka olisinkin halunnut pukea päälleni kaikkien kansallispukujen joukosta.

Kansallispuvut ovat pukuhistorian asiantuntijoiden nykykäyttöön kokoamia uusintoja kansan perinteisistä juhla-asuista. Ne perustuvat alueensa tyypillisiin kansan pukeutumistapoihin. Ensimmäiset kansallispuvut on koottu 1800-luvun jälkipuoliskolla. Pukujen suosio on vaihdellut eri vuosikymmeninä. Alkuun niillä oli tärkeä osuus, koska puvut korostivat kansallistunnetta. Ne olivatkin varsin suosittuja 1930-luvulla. Sen jälkeen pukuja on käytetty paljon mm. kansantanssiryhmissä, seura- ja järjestötoiminnassa. Pukuja on ommeltu käsin ja kursseja niiden omepelemiseen on järjestetty jo kauan sitten ja järjestetään edelleen. Helmi Vuorelman perustamassa kutomossa aloitettiin kansallispukujen tuotanto 1910-luvulla ja Vuorelmalla onkin merkittävä asema pukujen valmistamisessa ja niiden levinneisyydessä. (Lainauksia ja lisätietoa täältä.)

Kansallispuvussa on erittäin paljon käsityötä ja se on valmistettu laadukkaista kankaista, jotka usein ovat olleet itsekudottuja. Kirjontoja ja koristeompeleita on paljon. Paita on pellavaa ja miellyttävän tuntuinen päällä. Villakankaiset hameet ovat todella lämpimiä. Ei siis ole ihme, jos linnan juhlissa kansallispuku päällä tulee kuuma. Kansallispuku on myös eräänlaista kerrospukeutumista. Eri puvuissa on liivejä, esiliinoja ym. paidan ja hameen päällä. Puku on myös melko helppo juhla-asu. 

Olin onnellinen pukiessani juhlailtana kansallispukua ylleni. Olo tuntui jotenkin arvokkaalta ja kannoinkin ylpeänä kaunista pukua päälläni. Käsitöiden ystävänä arvostan kaikkia kansallispuvun tekijöitä. Samalla tunsin pukeneeni päälleni jotain vanhaa ja pitkän historian omaavaa vaatetta. Samalla tavalla olivat esiäitini Karjalassa pukeutuneet kauan sitten. Suuri kiitos työkaverilleni kauniin puvun lainasta! Olin iloinen saadessani ainakin kerran elämäsäni pukea tämän puvun päälleni. 

Tämän postauksen myötä toivotan kaikille oikein hyvää itsenäisyyspäivää! Olen todella kiitollinen 100-vuotiaan kotimaan itsenäisyydestä ja omien isovanhempien työstä vapauden eteen. On hienoa olla suomalainen.