Siirry pääsisältöön

Hyvää juhlapäivää, Suomi!


Olen täällä blogissakin joskus maininnut oman kansallispuvun valmistamisen aloittamisesta lukioikäisenä. Tarkoitukseni oli tehdä itselleni Pyhäjärven puku, pappani kun oli Karjalasta lähtöisin ja puku oli mielestäni kaunis. Sain käsityönopettajaltani nypläystyynyn kesäksi lainaan ja opastuksen kädestä pitäen. Niinpä yhden kesän aikana nypläsin esiliinan pitsit. Into harmillisesti kuitenkin lopahti ja kansallispuku jäi tekemättä. 

Nyt kun Suomi täyttää tänä vuonna 100 vuotta, tuli ensimmäisen kerran lukioaikojen jälkeen sellainen olo, että nyt jos koskaan haluan pukeutua kansallispukuun. Työpaikallani oli itsenäisyysjuhla ja sinne halusin kansallispuvun pukea. Etsin jo jonkin verran pukuja vuokraavia tahoja, kunnes eräällä kahvitauolla asia tuli puheeksi työkaverini kanssa. Hänellä olikin oma kansallispuku ja myös hänen siskoillaan oli samanlaiset. Yksi puvuista oli minun kokoani ja sain luvan lainata sitä. Olin niin onnellinen sovittaessani pukua ja sen ollessa vielä minulle juuri sopiva. Kaiken lisäksi puku oli juuri Pyhäjärven puku, puku, jonka olisinkin halunnut pukea päälleni kaikkien kansallispukujen joukosta.


Kansallispuvut ovat pukuhistorian asiantuntijoiden nykykäyttöön kokoamia uusintoja kansan perinteisistä juhla-asuista. Ne perustuvat alueensa tyypillisiin kansan pukeutumistapoihin. Ensimmäiset kansallispuvut on koottu 1800-luvun jälkipuoliskolla. Pukujen suosio on vaihdellut eri vuosikymmeninä. Alkuun niillä oli tärkeä osuus, koska puvut korostivat kansallistunnetta. Ne olivatkin varsin suosittuja 1930-luvulla. Sen jälkeen pukuja on käytetty paljon mm. kansantanssiryhmissä, seura- ja järjestötoiminnassa. Pukuja on ommeltu käsin ja kursseja niiden omepelemiseen on järjestetty jo kauan sitten ja järjestetään edelleen. Helmi Vuorelman perustamassa kutomossa aloitettiin kansallispukujen tuotanto 1910-luvulla ja Vuorelmalla onkin merkittävä asema pukujen valmistamisessa ja niiden levinneisyydessä. (Lainauksia ja lisätietoa täältä.)




Kansallispuvussa on erittäin paljon käsityötä ja se on valmistettu laadukkaista kankaista, jotka usein ovat olleet itsekudottuja. Kirjontoja ja koristeompeleita on paljon. Paita on pellavaa ja miellyttävän tuntuinen päällä. Villakankaiset hameet ovat todella lämpimiä. Ei siis ole ihme, jos linnan juhlissa kansallispuku päällä tulee kuuma. Kansallispuku on myös eräänlaista kerrospukeutumista. Eri puvuissa on liivejä, esiliinoja ym. paidan ja hameen päällä. Puku on myös melko helppo juhla-asu. 



Olin onnellinen pukiessani juhlailtana kansallispukua ylleni. Olo tuntui jotenkin arvokkaalta ja kannoinkin ylpeänä kaunista pukua päälläni. Käsitöiden ystävänä arvostan kaikkia kansallispuvun tekijöitä. Samalla tunsin pukeneeni päälleni jotain vanhaa ja pitkän historian omaavaa vaatetta. Samalla tavalla olivat esiäitini Karjalassa pukeutuneet kauan sitten. Suuri kiitos työkaverilleni kauniin puvun lainasta! Olin iloinen saadessani ainakin kerran elämäsäni pukea tämän puvun päälleni. 

Tämän postauksen myötä toivotan kaikille oikein hyvää itsenäisyyspäivää! Olen todella kiitollinen 100-vuotiaan kotimaan itsenäisyydestä ja omien isovanhempien työstä vapauden eteen. On hienoa olla suomalainen. 



Kommentit

  1. Minunkin mummoni oli syntynyt Karjalassa, Kirvussa. Mummuni on edesmennyt jo vuosikymmen sitten, enkä hänen kanssaan ehtinyt jutella Karjalassa vietetystä ajasta kun hän olikin jo poissa. Parikymppisenä ei ymmärtänyt, miten joskus ihmiselo voikin päättyä niin yllättäen. Kaunis tuo Pyhäjärven puku <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Ma-Ri-A! Karjalaiset juuret siis sullakin. Mun pappa kuoli vasta muutama vuosi sitten, joten ehdin jutella paljonkin vanhoista asioista. Pappa oli innokas niitä kertomaankin. Muutama nauhoituskin on jäänyt talteen. Vanhat asiat nousevat jotenkin iän myötä arvoon ja niitä pitää tärkeinä.

      Poista
  2. Upea puku, täynnä uskomattoman kauniita yksityiskohtia! <3
    Ihana, että lainaksi saatu puku oli vielä juuri tuo Pyhäjärven puku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Riina! Niin oli, tämä meni jotenkin ihan nappiin :-)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Helppo kolmiohuivi ohjeineen

Sain lainata Suomi100-itsenäisyysjuhliin työkaverini kansallispukua. Neuloin hänelle kiitokseksi puvun lainasta huivin. Lankana käytin Novitan Elegia-lankaa. Mallina helppo, useasti itselleni ja lahjaksikin neuloma kolmiohuivi ainaoikeinneuleena.


Vastaavia kolmiohuiveja löytyy erilaisina ohjeina netistä enemmänkin. Minä olen ohjeen bongannut joskus vuosia sitten jostain lehdestä. Se oli muistaakseni aikoinaan Siwasta saatu mainoslehti. 

Huivi aloitetaan luomalla 4 simukkaa. Neulotaan ainaoikeinneuletta. Joka neljännen kerroksen lopussa lisätään yksi silmukka, kunnes ollaan sopivasti työn puolessa välissä. Eli itse ajattelen, että joka toinen kerta, kun tulen huivin levenevälle sivulle, lisään silmukan. (Ohje silmukan lisäämiseen) Sen jälkeen joka neljäs kerros kavennetaan yksi silmukka, kunnes jäljellä on enää 4 silmukkaa. (Ohje silmukan kaventamiseen) Nämä silmukat päätellään ja työ on päättelyä ja pingoitusta vaille valmis. 


Mukavaa alkanutta viikkoa!

Vapun kunniaksi korvakoruja kierrätetyistä korkeista

Kevään koittaessa innostun käyttämään roikkuvia korvakoruja paljon enemmän kuin talvella. Pipojen ja sähköisten hiusten kanssa roikkuvat asiat pään ympärillä ovat vaan jotenkin liikaa. Lähestyvän vapun, kevään iloisen juhlan kunniaksi päätin askarrella muutamia uusia korvakoruja kotoa löytyneistä materiaaleista.


Ensimmäiset esittelemäni korvakorut olen tehnyt kuohuviinipullon korkeista. Korkista olen sahannut (onnistuu myös veitsellä leikaten) noin 0,5 cm paksun siivun toisesta päästä. Käytin sellaisia korkkeja, joissa oli suunnilleen samanlainen teksti. Tämän jälkeen lakkasin korkkisiivut ja porasin Dremelilläni pienet reiät. Korvakorukoukkuja varten väänsin hopeoidusta kuparilangasta kuvien mukaiset kolmiot, jotka painoin  kiinni porattuihin reikiin ja niihin pujotin korvakorukoukut. Korutarvikkeet olen ostanut Villihelmestä.




Kivoja ideoita viini- tai kuohuviinipullon korkkien käytöstä löytyy myös Emilian aitta- blogista.
Myös kruunukorkeista voi tehdä koruja. Niiden käytössä on us…

Idea ylioppilaan rahalahjaan

Kevään ylioppilaat ja ammattiin valmistuvat suunnittelevat juhliaan. Juhliin osallistuvat sukulaiset ja muut läheiset miettivät, mikä olisi hyvä lahja nuorelle. Usein raha on omaa elämäänsä aloittevalle mieluisin vaihtoehto. Rahasta ei jää varsinaista muistoa, mutta nuori voi hankkia asioita, joita oikeasti tarvitsee.

Minä askartelin yhteiskortin rahalahjasta lähipiirimme ylioppilaalle. Lahja on siis usean henkilön yhteinen. Tässä kortissa oli käytettävissä 250 € ja rakensin siitä kortin, jonka summa näyttää mahdollisimman suurelta. Jos yhden 50 €:n setelin vaihtaisi vaikka kymppeihin, saisi vielä enemmän nollia luvun perään. Vastaavanlaisen kortin olen nähnyt joskus aikaisemmin, mutta nyt aloittaessani askartelua, en löytänyt ohjetta mistään. Eli idea ei ole minun omani.

Käärin jokaisen setelin rullalle niin, että nolla jää sopivasti keskelle ja laitoin klemmarilla pötkön kiinni sekä ylä- että alareunastaan. Osassa seteleistä piti taittaa ensin muutaman sentin pätkä setelin toisesta…