Siirry pääsisältöön

Hyvää juhlapäivää, Suomi!


Olen täällä blogissakin joskus maininnut oman kansallispuvun valmistamisen aloittamisesta lukioikäisenä. Tarkoitukseni oli tehdä itselleni Pyhäjärven puku, pappani kun oli Karjalasta lähtöisin ja puku oli mielestäni kaunis. Sain käsityönopettajaltani nypläystyynyn kesäksi lainaan ja opastuksen kädestä pitäen. Niinpä yhden kesän aikana nypläsin esiliinan pitsit. Into harmillisesti kuitenkin lopahti ja kansallispuku jäi tekemättä. 

Nyt kun Suomi täyttää tänä vuonna 100 vuotta, tuli ensimmäisen kerran lukioaikojen jälkeen sellainen olo, että nyt jos koskaan haluan pukeutua kansallispukuun. Työpaikallani oli itsenäisyysjuhla ja sinne halusin kansallispuvun pukea. Etsin jo jonkin verran pukuja vuokraavia tahoja, kunnes eräällä kahvitauolla asia tuli puheeksi työkaverini kanssa. Hänellä olikin oma kansallispuku ja myös hänen siskoillaan oli samanlaiset. Yksi puvuista oli minun kokoani ja sain luvan lainata sitä. Olin niin onnellinen sovittaessani pukua ja sen ollessa vielä minulle juuri sopiva. Kaiken lisäksi puku oli juuri Pyhäjärven puku, puku, jonka olisinkin halunnut pukea päälleni kaikkien kansallispukujen joukosta.


Kansallispuvut ovat pukuhistorian asiantuntijoiden nykykäyttöön kokoamia uusintoja kansan perinteisistä juhla-asuista. Ne perustuvat alueensa tyypillisiin kansan pukeutumistapoihin. Ensimmäiset kansallispuvut on koottu 1800-luvun jälkipuoliskolla. Pukujen suosio on vaihdellut eri vuosikymmeninä. Alkuun niillä oli tärkeä osuus, koska puvut korostivat kansallistunnetta. Ne olivatkin varsin suosittuja 1930-luvulla. Sen jälkeen pukuja on käytetty paljon mm. kansantanssiryhmissä, seura- ja järjestötoiminnassa. Pukuja on ommeltu käsin ja kursseja niiden omepelemiseen on järjestetty jo kauan sitten ja järjestetään edelleen. Helmi Vuorelman perustamassa kutomossa aloitettiin kansallispukujen tuotanto 1910-luvulla ja Vuorelmalla onkin merkittävä asema pukujen valmistamisessa ja niiden levinneisyydessä. (Lainauksia ja lisätietoa täältä.)




Kansallispuvussa on erittäin paljon käsityötä ja se on valmistettu laadukkaista kankaista, jotka usein ovat olleet itsekudottuja. Kirjontoja ja koristeompeleita on paljon. Paita on pellavaa ja miellyttävän tuntuinen päällä. Villakankaiset hameet ovat todella lämpimiä. Ei siis ole ihme, jos linnan juhlissa kansallispuku päällä tulee kuuma. Kansallispuku on myös eräänlaista kerrospukeutumista. Eri puvuissa on liivejä, esiliinoja ym. paidan ja hameen päällä. Puku on myös melko helppo juhla-asu. 



Olin onnellinen pukiessani juhlailtana kansallispukua ylleni. Olo tuntui jotenkin arvokkaalta ja kannoinkin ylpeänä kaunista pukua päälläni. Käsitöiden ystävänä arvostan kaikkia kansallispuvun tekijöitä. Samalla tunsin pukeneeni päälleni jotain vanhaa ja pitkän historian omaavaa vaatetta. Samalla tavalla olivat esiäitini Karjalassa pukeutuneet kauan sitten. Suuri kiitos työkaverilleni kauniin puvun lainasta! Olin iloinen saadessani ainakin kerran elämäsäni pukea tämän puvun päälleni. 

Tämän postauksen myötä toivotan kaikille oikein hyvää itsenäisyyspäivää! Olen todella kiitollinen 100-vuotiaan kotimaan itsenäisyydestä ja omien isovanhempien työstä vapauden eteen. On hienoa olla suomalainen. 



Kommentit

  1. Minunkin mummoni oli syntynyt Karjalassa, Kirvussa. Mummuni on edesmennyt jo vuosikymmen sitten, enkä hänen kanssaan ehtinyt jutella Karjalassa vietetystä ajasta kun hän olikin jo poissa. Parikymppisenä ei ymmärtänyt, miten joskus ihmiselo voikin päättyä niin yllättäen. Kaunis tuo Pyhäjärven puku <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Ma-Ri-A! Karjalaiset juuret siis sullakin. Mun pappa kuoli vasta muutama vuosi sitten, joten ehdin jutella paljonkin vanhoista asioista. Pappa oli innokas niitä kertomaankin. Muutama nauhoituskin on jäänyt talteen. Vanhat asiat nousevat jotenkin iän myötä arvoon ja niitä pitää tärkeinä.

      Poista
  2. Upea puku, täynnä uskomattoman kauniita yksityiskohtia! <3
    Ihana, että lainaksi saatu puku oli vielä juuri tuo Pyhäjärven puku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Riina! Niin oli, tämä meni jotenkin ihan nappiin :-)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h