Siirry pääsisältöön

Nostalgisia huopa-askarteluja


Tämä postaus sisältää nostalgiaa. Äitini ompelulaatikossa on nimittäin vuosikymmeniä ollut minun koulussa askartelemani neulatyyny. Äiti toi sen joku aika sitten minulle ja nyt se koristaa omaa työhuonettani. Olen askarrellut neulatyynyn ensimmäisellä tai toisella luokalla ja muistan sen tekemisen edelleen.


Huopakärpässienen jalkana on puinen lankarulla, jonka ympärille punainen huopakangas on kiristetty. Taitaa hatun pohjalla, huovan sisäpuolella, olla myös pahvikiekko. Lankarulla hattuineen on liimattu pahvialustalle. Lopuksi jalan ympärille on liimattu valkoista huopaa, joka on hapsutettu ylä- ja alareunoistaan. Ja tietysti sienen hattuun on liimattu valkoisia pilkkuja.



Sammakko- ja norsurintakorut ovat tyttäreni tekemiä. Hänen tehtävänään oli alakoulussa lukea lukudiplomikirjoja, joista yksi oli Iloiset huopatyöt, kirjoittajana Lyn Orton. Hän askarteli kirjan ohjeilla minulle lahjaksi sammakon ja norsun, jotka ovat kyllä erittäin hellyyttävät.



Näiden nostalgisten käsityöaskartelujen myötä hyvää loppuviikkoa ja kässämessuviikonloppua! Nähdäänkö siellä? Minä olen messuilla lauantaina ja tänä vuonna myös sunnuntaina. Odotan jo innolla inspiroivaa viikonloppua ideoiden, materiaalien ja ystävien keskellä.

Kommentit

  1. Hellyytävt söpöläiset <3
    Innostavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. Voi, miten suloisia huopa-askarteluja!
    Ja ihanaa, että äitisi oli säilyttänyt tuon kärpässienen.
    Itselläni ei taida olla kuin joku kolmannen luokan puutyö tallessa. Nuo muistot ja varsinkin käsityömuistot ovat aarteita.
    Ihanaa ja antoisaa messuviikonloppua! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Riina! Minun lapsuudenkodistani löytyy aarteita. Käsityömuistot on aina olleet meillä tärkeitä ja itse tehtyjä juttuja on säästetty.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h