Siirry pääsisältöön

Kädentaitomessut Tampereella osa 2

Yhteistyöpostaus

Messulippu saatu blogipostausta vastaan


Tampereen Kädentaitomessut olivat viime viikonloppuna ja saivat liikkeelle ennätysmäärän ihmisiä. Yli 50 000 käsitöistä kiinnostunutta henkilöä kierteli kolmen päivän aikana Pirkka-hallissa. Minäkin vietin lauantaina muutaman tunnin messuilla. Täällä ensimmäinen postaukseni messuista. Tämänpäiväisessä postauksessa esittelen muutamia yrityksiä, jotka jäivät mieleeni ja lopuksi tietysti omat ostokseni. Tämä on yhteistyöpostaus vain messujen osalta, ei esiteltyjen yritysten. 


Tänä vuonna messuilla oli näyttävästi esillä kierrätys ja kestävä muotoilu. E-hallissa oli iso alue, jossa oli useita yrittäjiä, joiden liiketoiminnassa yhdistyivät kierrätys, ekologiset arvot, materiaalien uusiokäyttö ja muotoilu. 

Tältä osastolta löytyi mm. farkkuvaatteita ja herkän kauniita koruja valmistava MEA - minun. Korut on valmistettu kierrätyskankaista ja ne on käsitelty niin, että koruja voi pestä ja käyttää normaalisti ilman että koru menee ruttuun. Kankaan laskokset siis pitävät muotonsa. Korut olivat ihastuttavia.




Design Jaaza Kokko on jyväskyläläinen yritys, jonka korut on valmistettu tuotannon hukkamateriaalista. Korut olivat selkeälinjaisia ja tosi kivan näköisiä. 



Lasistudio Jan Torstenssonin kierrätyslasista valmistetut lasit, purkit ja pallot olivat kauniin värisiä ja loistavaa kierrätystä. Kaikki kolme edellämainittua yritystä sijaitsivat tällä isommalla kierrätysosastolla, josta tietoja löytyy esim. täältä.




Venka&Vinka oli yksi parhaiten mieleen jäänyt yritys. Oululainen yritys valmistaa koruja erilaisista kierrätysmateriaaleista. Kuvissa näkyvät korut on valmistettu festaripasseista. Yrityksen sivuilta löytyy myös banderolleista valmistettuja koruja ja pussukoita. Myös polkupyörän kumi on yksi yrityksen käyttämä materiaali. Idea on loistava ja korut hauskan näköisiä ja ihanan värikkäitä.



Ehdin katsoa yhden muotinäytöksenkin E-hallin näytöslavalla. Samalla sai lepuuttaa vähän jalkoja. Näytöksestä mieleen jäi Ovelia- yrityksen hauskat ja käytännölliset heijastavat vyölaukut. Ihan loistava juttu juuri tähän vuodenaikaan. 


Succaplokki kuuluu käsityömessujen vakiomyyjiin ja ihan syystäkin. Succaplokki valmistaa neulojille ja muille käsitöiden tekijäille tarpeellisia välineitä ja vielä kierrätysmateriaaleista.  Joskus vuosia sitten olen ostanut itselleni mm. puikkomittasormuksen. Tykkään siitä edelleen tosi paljon. Harkitsin puikkostopparin ostamista, joka näkyy alla olevassa kuvassa, mutta vielä se jäi ostamatta. 




Omat messuostokseni olivat hyvin maltilliset. Ostin Kangaskapinalta mustaa trikoota perusmekkoa varten, Pohjois-Pohjanmaan Taitokeskuksen pisteeltä ostin kirjottavan kaulakorun, Taitoyhdistykseltä ihania pinssejä ja loput ostoksista onkin Paapolta. Vasemmassa reunassa näkyy punch needle, eli vähän tuftauslaitteen tapainen työkalu, jolla voi vähän niin kuin värittää langalla kangasta. Vielä en ole laitetta testannut, mutta toivon sen saavan minut innostumaan vähän enemmän kirjomisesta.

Näillä messuostoksilla saa iloa arkeen ja marraskuun pimeisiin iltoihin. Mukavaa viikkoa teillekin!

Kommentit

  1. Upeita tuotteita!
    On mahtavaa, kun käsityöt ovat kuin taidetta. Kaikki kuvaamasi tuotteet ovat vielä käyttöesineitä, joiden kauneutta voi ihailla arjessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, niin on. Käsityöyrittäjät osaavat tehdä kauniita tuotteita.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h