Siirry pääsisältöön

Makramee-työ eteisen seinälle

 seinätekstiili

Innostuin makramee-solmeilusta muutama vuosi sitten. Silloin makramee-töitä näkyi useissa blogeissa ja sisustuslehdissä. Teimme ystäväni kanssa solmuilla amppelit ja muutamat pienet kaulakorut. Solmeilu tuntui kivalta ja innostavalta. Täältä löytyy ohjeita solmujen tekoon, jos innostut kokeilemaan itsekin. Myös youtubesta löytyy useita videoita solmujen teosta.  

makramee solmut

Meidän eteisen seinällä oli aikaisemmin ollut peili, joka siirrettiin vähän tilavampaan paikkaan. Seinään jäi ruuvi ja tyhjää seinää. Tähän aloitin tekemään helpoilla perussolmuilla makramee-seinätekstiiliä, kun amppelin teosta oli jäänyt sopivaa lankaakin. Minulla oli myös tallessa kuiva oksa, jonka olin kuorinut jo aikaisemmin. Sahasin sen kahteen osaan ja ryhdyin solmimaan.

makramee työ

helppo makramee työ

Työ keskeytyi useaan kertaan johtuen aktiivisista lemmikeistämme. Kissat jahtasivat solmeillessani roikkuvia lankoja ja estivät työn etenemisen. Tästä johtuen keskeneräinen makramee-työ unohtui seinälle melko pitkäksi aikaa langat roikkuen nipussa oksan päällä. Joululomalla päätin tehdä tämänkin keskeneräisyyden valmiiksi. Eihän siinä kauaa aikaa mennyt, piti vain huolehtia, että teki sen ilman kissa-apulaisia.

makramee ryijy

Käytin työssä ihan vain perussolmuja, lisäsin väleihin muutamat puuhelmet ja loppuhännät leikkasin viistosti. Kokeilin myös puuhelmiä häntiin, mutta päädyin tähän yksinkertaisempaan ratkaisuun. 


Makramee-työn vieressä on liukuoven takana vaatehuone. Ovenkahvana toimii vanha tauluviivain, joka on maalattu mustaksi. Liukuoven yläpuolella on pikkuveljeni maalaama graffiti. Se on maalattu melkein 15 vuotta sitten. Olen tyytyväinen eteisen tähän nurkkaukseen varsinkin nyt, kun makramee-työ on valmis. 

Olisi kiva kuulla, tuppaako sinulla jäämään käsityöt pitkäksi aikaa kesken? 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h