Siirry pääsisältöön

Villasukkapostaus


Näin uuden vuoden alkajaisiksi on aina hyvä vähän siivoilla elämäänsä. Minä siivoilin tietokonettani joululomalla ja löysin kuvia neulomistani villasukista, joista piti kirjoittaa postaus jo syksyllä. Villasukat sopivat kyllä jokaiseen vuodenaikaan, joten vaikka kuvat ovat hieman syksyisiä, villasukat on jalassa aina.


Villasukat ovat sellaisia perusneuleita, joita teen aina ajoittain enkä aina niitä edes kuvaile. Sukat teen aina tarpeeseen, joten ne menevät heti käyttöön, eikä niistä tule siksi blogattuakaan. Tämän postauksen sukilla on kuitenkin tarinansa. Aloitin neulomaan monivärisiä sukkia itselleni 2015-2016 talvena. Lanka on muistaakseni Langin Jawoll Magic. Ensimmäinen sukka valmistui keväällä 2017. Siitä kirjoitin blogiinkin, postaus täällä. Viime keväänä kaipasin ohuita, kivanvärisiä villasukkia itselleni ja päätin neuloa parin yksinäiselle sukalleni. Kuinkas siinä sitten kävikään? Samoilla puikoilla ja silmukkamäärillä myöhemmin neulottusta sukasta tuli pienempi. Käsialani oli tiukentunut viime vuosien aikana, koska olen neulonut jonkin verran enemmän. Kuvissakin toisen sukan löysyys näkyy. En kuitenkaan viitsinyt purkaa ensin neulottua sukkaa, joten näillä nyt mennään. 




Tästä kokeumuksesta viisastuneena, päätin ottaa härkää sarvista ja neuloa itselleni molemmat sukat samalla kertaa. Ja jotten pääsisi liian helpolla, kokeilin samalla neuloa sukat varpaista varteen. Näin saan varsista mahdollisimman pitkät. 


Kesällä neuloin harmaiden sukkien helppoja osuuksia automatkoilla. Kantapää meinasi tuottaa harmaita hiuksiakin, mutta siitäkin selvisin. Ei se loppujen lopuksi niin vaikeaa ollutkaan. Ohjetta katselin täältä.




Sukat valmistuivat loppukesällä. Niitä on käytetty ahkerasti, koska ne ovat juuri sopivan paksuiset ja väri on sellainen, että ne sopivat kaikkien vaatteiden kanssa. Ja mikä parasta, nyt molemmat sukat ovat samankokoiset. Samalla opin uuden taidon ja saatan neuloa seuraavatkin sukat tällä tavalla.


Kommentit

  1. Eipä ole tullut mieleenkään, että sukat voi neuloa toisinpäin. Piti oikein googlata ohjeita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, uutta voi oppia. Onhan se vähän enemmän aivotyöskentelyä vaativaa tehdä tuttua juttua nurinkurisessa järjestyksessä, mutta tämä sukkien neulomistapa on kyllä ihan järkevä. Varsista voi tehdä niin pitkät kuin lankaa riittää eikä tarvitse muistaa kavennusten paikkaa toista sukkaa neuloessa, kun samat jutut tekee molempiin sukkiin peräkkäin. Suosittelen kokeilemaan :-)

      Poista
  2. Oho, onpas iso ero tosiaan sukissa! Hauska, että jaksoit opetella uuden tavan. Minullakin on ollut joskus mielessä, että pitäisi yrittää mutta en ole vielä jaksanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin itsekin yllättynyt, että käsiala voi muuttua noin paljon. Mutta sainpahan syyn opetella uutta. Uusi neulomistapa vaati kyllä viitseliäisyyttä jonkin verran, että pääsi alkuun. Ja kantapää toisen kannustuspotkun, mutta muu olikin helpompaa. Onnistuis sinultakin ihan varmasti, kannattaa kokeilla.

      Poista
  3. Mäkin siivoilin kuvia koneeltani. Mutta en löytänyt villasukkakuvia.
    Mä neulon normaalisti sukat, tuota juttua en ole kokeillut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullekin tämä oli ihan uusi tapa neuloa sukat. Vanha tapa on ihan hyvä myös, kun tekee sukat saman tien valmiiksi asti.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h