Siirry pääsisältöön

Kesäkirjontaa


Käsityötekniikoista kirjonta sopii mielestäni loistavasti juuri kesään. Se on sellaista kevyttä, kaunista ja värikästä. Kirjontakehyksen voi helposti pakata reissukassiin ja tehdä muutaman piston, kun ehtii ja huvittaa. Langat eivät vie tilaa juurikaan ja kässäpussi pysyy kevyenä.


Ihastuin viime talvena Cristin Morganin kirjoittamaan Kirjontajuttuja kirjaan, jonka sain Kirjapajalta arvioitavaksi. Kirja-arvioni löytyy täältä. Kirjassa oli paljon innostavia ideoita, mutta innostuksesta huolimatta mitään ideoista en talven aikana ehtinyt toteuttaa. Nyt kesälomalla päätin tarttua kirjaan uudestaan ja oikeasti myös kirjoakin. 


Lankojenvärjäyslomallani ystäväni kanssa saimme ihanien lankojen lisäksi aikaiseksi useamman kirjontatyön. Ristipistokorviksista postasinkin viimeksi. Ystäväni teki punch needle-työtään, joka on ylemmässä kuvassa vasemmalla. Minä aloitin ristipistotyynyn (punainen ristopistorivistö), joka ei ole vielä läheskään valmis. Mutta kaksi työtä toteutin Kirjontajuttuja-kirjasta ja sain valmiiksikin. 


Kirjassa oli loistavat silitysarkit kirjontakuvioiden siirtämistä varten. En ollut sellaisia nähnyt missään pitkään aikaan. Silitin useammankin kivan mallin valmiiksi, jos lomalla innostusta ja aikaa riittäisi. Aloitin kuviosta, jossa on käsi ja kirjontaneula. Toteutin sen lakanakankaalle 3-säikeisellä muliinilangalla. Silityskuvio helpotti paljon kirjonnan toteuttamista. Oli niin helppoa seurata valmista viivaa ja keskittyä vain pistojen tekemiseen. 



Toinen kirjontatyöni samasta kirjontakirjasta oli kesäinen kukkakuvio. Tähänkin oli silityskuvio. Tässä mallissa oli käytetty useampia erilaisia kirjontapistoja, joita oli kiva kokeilla. Muutama uusi kirjontapistokin oli joukossa vanhojen tuttujen lisäksi. Tähän malliin oli myös innostavaa miettiä kirjontalankojen värejä. Valmiista työstä tulisi ihan eri näköinen keskenään saman sävyisillä langoilla toteutettuna. 


Kaikki töihin tarvittavat materiaalit löytyivät omasta kaapistani. Kässähamsterihaasteen hengessä käytin kirjontalankoja ja lakanakangasta, joita olin joskus hamstrannut ajatuksena kirjoa enemmänkin. Kirjontakehyksiäkään ei tarvinnut lähteä ostamaan. Olin niitäkin jemmannut kaappiin, kun joskus edullisesti niitä löysin. 


Ihania kesäpäiviä kirjonnan tai jonkun muun innostavan kesälomatekemisen merkeissä!

Kommentit

  1. Oi <3 Ihastuttavia töitä. Olen aina ihaillut kavereideni mummojen kirjailemia pöytäliinoja, pyyhliinojen edessä olevia kirjottuja liinoja jne.
    En tohdi itse edes yrittää. epäilen, ettei neula kestäisi nivelrikkoisissa sormissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kirsti Kaija! Minäkin olen aina ihaillut kirjottuja pöytäliinoja, joita sukulaisilla on. Niihin on käytetty todella paljon aikaa ja kirjonta on taidokasta. Minä en ole koskaan niin isoa kirjontatyötä tehnyt, nämä pienemmät riittävät tässä vaiheessa.

      Poista
  2. Todella kauniita töitä. Minustakin kirjonta on mukavaa hommaa.
    Tosin olen lopettanut melkein sen kokonaan, aikanaan se oli mulle oikein himojuttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija! Kirjonta on todellakin mukavaa ja ymmärrän hyvin, kuinka siitä innostuu niin, ettei malttaisi lopettaa :-)

      Poista
  3. Todella kauniita töitä!
    Minäkin kirjoin ennen paljon, mutta se on jotenkin vain jäännyt. Pitäisikin elvyttää tuo vanha harrastus, sillä kirjontalankoja on valtava arsenaali tallessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Riina! Ei muuta kuin lankavarastoja kaivelemaan :-) Tiedä, vaikka innostuisit kirjonnasta uudestaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h