Siirry pääsisältöön

Pikaisia betonitöitä


Tässä postauksessa olevat työt tein melko pikaisesti ilman sen suurempaa suunnittelua. Joskus extempore-askartelut ovat vaan aika kivoja. Homma meni niin, että meillä tehtiin ulkoportaiden laatoitusta eräänä lauantaina. Saneerauslaastia jäi hieman yli ja minä päätin siinä samassa tehdä siitä muutaman askartelun. Saneerauslaastihan ei ole parasta tällaisten ruukkujen tekoon, mutta ajattelin, että tulee, mitä tulee ja kestää, mitä kestää. 



Koska laasti kuivuu, päätökset siitä, mitä aioin laastista askarrella, piti tehdä nopeasti. Olin edellisenä päivänä istuttanut pihaamme muutamia kasveja ja muistin laittaneeni muoviruukut talteen. Sieltähän löysinkin kivan mallisen ruukun, joka sopi hyvin tähän. Laitoin laastia ruukkuun ja sisälle laitoin maitopurkin alaosan. Painoksi maitopurkin sisään löytyi muutama kivi. 



Toisen astian tein maitopurkkiin, jonne laitoin muutaman sentin laastia. Painoin sisään tyhjän lasipurkin ja painoksi taas muutaman kiven. 



Molemmat työt onnistuivat, ihme kyllä. Kuivuttuaan irtosivatkin melko helposti muoteistaan, vaikka en ollut öljynnyt astian pintaa. Isompaa ruukkua käytän ihan kukkaruukkuna. Katsotaan, kuinka kauan saneerauslaasti toimii tässä muodossa. Lasipurkkimaljakon ajattelin vieväni töihin. Siihen voin laittaa joskus jonkun oksan tai kasvin työpöydälle. Painava betoniosa pitää maljakon paremmin pystyssä, ettei vedet kaadu pöydällä olevien papereiden ja tietokoneiden päälle. Pohjiin laitoin palat huopatarraa, ettei pöytään tule betonista jälkiä.


Kuvissa olevista vihreyksistä täytyy sanoa, että olen muutaman viime vuoden aikana innostunut niistä kovasti. Sain äidiltäni kilpipiilean taimen ja aikaisemmista huonoista kukkienhoitokokemuksista johtuen ajattelin taimen joko tukehtuvan veteen tai kuolevan kuivuuteen. Mutta sainkin sen ihan helposti pysymään hengissä ja vielä lisääntymäänkin. Olen istuttanut vauvataimia jo kahteen kertaan ja onnistunut siinäkin. Kuvissa näkyy viimeisimmät pikkutaimet. Maljakossa olevat taimet ovat vedessä, koska olen toimittamassa niitä työkaverilleni. 


Mukavaa syksyistä keskiviikkopäivää!

Täältä pääset lukemaan aikaisemmin tekemistäni betonitöistä: yhden kukan maljakot, korusetti, kynttilänjalat, sisustusjuttuja, lisää kynttilänjalkoja ja -alusia ja valokuvateline ja kirjatuki.


Kommentit

  1. Ihanat! Vihreä ja betonin harmaus sopivat hyvin yhteen.
    Ja mahtava, että viherinnostus on tarttunut sinuunkin. Varo, siitä voi tulla pysyvä tartunta! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vihreä tuntuu sopivan aika monen värin kanssa ja kaikki kasvit tuovat eloa sisustukseen. Harmi, että meidän kissat ovat myös innostuneet viherkasveista. Mä vasta myönnän pienen innostumisen, pahempaa tartuntaa odotellessa... ;-)

      Poista
  2. Söpöjä betonitöitä! :) Näitä olen haaveillut kokeilevani itsekin, ideoita olisi, kun vaan saisi aikaiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pipo-otus! Ymmärrän sua hyvin. Betonityöt vaativat aikaa ja paikan sotkuille. Mutta suosittelen kokeilemaan. Varaa kaikki hyvät ideat ja muotit ja sitten loppu onkin vähän niin kuin lapsuuden hiekkakakkuleikkejä.

      Poista
  3. Voi hurja, kuinka kivoja! Tykkään kovasti betonin pinnasta ja harmaasta väristä. Mainio tuo idea lasipurkin ja betonin yhdistelmästakin.

    Mukavaa alkanutta työviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näistä tuli kyllä kivat, vaikka suunnittelu jäikin minimiin. Minä pidän myös betonin väristä ja pinnasta. Samaan aikaan esineet ovat jotenkin rouheita ja seesteisiä. Kiitos, samoin sulle Maarit <3

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h