Siirry pääsisältöön

Kooste käsityövuodesta 2018

Vuosi alkaa muutaman tunnin päästä olla taas lopuillaan. Nykyään vuodet tuntuvat jotenkin kuluvan nopeammin kuin aikaisemmin. Luulenpa, että tämä jotenkin liittyy tähän ikään. Tänäkin vuonna on käsitöitä tullut tehtyä melko paljon ja suurin osa on valmistunutkin ja päätynyt blogiin. Tähän postaukseen tein koosteen kaikista tämän vuoden käsitöistä.

Ompelu on ollut minulle aina haasteellista ja se vaatii jotenkin enemmän keskittymistä kuin sohvalla tehtävät neuletyöt. Tänä vuonna korjasin kirppispaidan leventämällä hihoja, ompelin maksimekon ja Kototeon Sannan innostamana Renew Mama-haasteessa trikoopaidan, hameen ja neuletakin. Tuunasin myös mieheni vanhan neulepaidan ponchoksi itselleni. Loppuvuodesta jopa innostuin ompelemisesta ja odotankin uusia vaatteita myös tulevana vuonna.



 

Neulominen on nykyään minulle ehkä innostavin käsityömuoto. Sitä on niin helppo toteuttaa missä vaan. Tänä vuonna neuloin 5 huivia. Ne ovatkin lempineuletöitä. Osa meni lahjaksi ja osa omaan käyttöön. Olen iloinen erityisesti ensimmäisestä englannin kielisestä ohjeesta neulomastani kolmiohuivista. Neuloin myös 3 pipoa, yhdet lapaset ja yhden hameen. Hame on ollut talven aikana usein päällä varsinkin kotona ulkoilujen jälkeen. Se on ihanan lämmittävä ja helppokäyttöinen vaate.






Virkkaus on jostain syystä jäänyt tänä vuonna vähemmälle huomiolle. Virkkasin vain yhden säilytyskorin ja sain valmiiksi Molla Millsin ohjeen mukaan tehdyn pussukan. Pussukka oli vaiheessa aika kauan, mutta valmistuttuaan on ollut erittäin toimiva projektipussukkana. Tälläkin hetkellä pussukassa odottaa yksi neuletyö.


Erilaiset askartelut ja kierrätysmateriaaleista tehdyt työt ovat minua erityisesti innostavia. Olen askarrellut ovikranssin kakkuvuoasta, tehnyt koruja korkeista, nahkapaloista, meikkivoidepurkin kansista ja puutarhuriystävälle fimo-massasta. Joulun aika innostaa erityisesti askartelemaan. Askartelin puisia kuusikoristeita ja kranssin seinälle. Kumihanskat päätyivät pikkujoulukorvakoruiksi ja hanan osat kynttilänjaloiksi. Kokeilin kesällä myös uudella tavalla kuvansiirtoa (täällä ja täällä) vanerille ja muille materiaaleille kuvansiirtoaineen avulla.





Tämän vuoden luetuimmat postaukset ovat olleet yllättäen shampoopullosta tehdyt pääsiäiskoristeet, kolmiohuivi ja leviterasiasta tehty rasia paladeodorantille. Kiitos, että sinä olet ollut lukemassa postauksiani tekemistäni käsitöistä ja kiitos myös kaikista ihanista ja kannustavista kommenteista! Olet tärkeä minulle!



Loppuvuonna opin myös yhden uuden käsityötekniikan, josta olen tosi iloinen. Siitä lisää lähiaikoina.

Odotan myös alkavaa uutta vuotta innolla. Haaveilen paljostakin, osa haaveista liittyy käsitöihin ja osa muuhun elämääni. Olen sitä mieltä, että haaveita ja unelmia on hyvä olla ja ne potkivat myös elämäsä eteen päin, toimivat ikään kuin tavoitteina.

Tänä vuonna minulla oli Anna-Mari Westin joulukalenteri. Kalenterin luukuista löytyneistä lauseista jätän itselleni ja sinulle kaksi loistavaa ajatusta kantamaan tulevanakin vuonna:

Elämä on lyhyt - ota päiväunet aina kun voit, äläkä koskaan jätä jälkiruokaa syömättä!

Rohkeus ei vaadi suuria harppauksia, vaan paljon pieniä askeleita.

Oikein hyvää uutta vuotta sinulle! Nautitaan tässä hetkessä elämisestä ja tehdään paljon rentouttavia ja innostavia käsitöitä!


Kommentit

  1. Ompelun haasteellisuus ei kyllä välity, kun katsoo tekemiäsi vaatteita! Ja samaa mieltä, haaveita tulee olla: jos ei tietoisesti, niin tiedostamatta alintajunta ainakin ohjaa aina niitä kohti. ♥ Haaveilemisiin! Hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maarit, ihanasti sanottu ❤️ Kiitos, samoin, haaveillaan ja toteutetaan tästä hyvä vuosi!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h